Reivii

Aloha!

Aamulla fiilis ei ollut mikään sen ihmeellisempi, mutta mitä pidemmäs päivä etenee, alkaa oikeasti valjeta se reality että huomisesta lähtien olen vapaa tekemään mitä vaan! GAAH! Jännitystä riittää illaksi, nimittäin tapaan pomoni tämän koulutukseni vuoksi ja sovimme, miten työt etenevät.  Uskon, että kaikki saadaan sovittua, mutta aina on pieni pelko *:n alla!

Tässä mun reivipaitani, joka on Veromodasta ;) Tommonen väripläjäys ei kuulu ihan päivittäiseen pukeutumiseen, mutta piristää kummasti silloin tällöin! Ja mikäs sen kanssa sopisi paremmpin kuin reivikynnet! Ja noilla glitterikynsitarroilla se varmasti onnistuu. :)

Olen saanut tukkaa jo aika paljon vaaleammaksi hopeasävytteiden ja shampoon ansiosta. En enää raaski käyttää yhtäkään värinpoistoa, koska osa tukasta on katkeillut aika pahasti :/ Latvoista on vaikea saada keltaisuus pois, nimittäin hopeasävytteisillä tuotteilla se tuntuu muuttuvan tumman beigehtäväksi, mikä ei myöskään ole hyvä juttu. Hmph.
Nips naps poikki vaan?  Onko enää muuta keinoa? :(

Kuulumisia

CARAMBAAA!!

Yksi iltavuoro vielä huomenna ja sitten mulla alkaa viikon lomalomaloma! Ensiviikonlopulla ollaan lähdössä Summer up-festareille ja torstaina Rantajameihin. Alkuviikosta Tuju laittaa mulle mun ihkaensimäiset akryylikynnet ja tukkakin saa uutta lookkia. Pitäisi ehtiä jonakin päivänä käymään hesassa shoppailemassa ja viedä meijän pikkumuru Sofia lintsille. Kiire viikko siis tiedossa!
 Himoitsen niin niitä Ginatricotin läpikuultavia hihattomia löysiä paituleita niinkin kovin, että on pakko päästä hamstraamaan itselleni niitä kaikissa mahdollisissa väreissä. Lisäksi pitäisi löytää hyvä suoristusrauta, nimittäin vanhan keraamisuojajuttu alkaa murustua pois.. Ja myönnettäköön, että kokeiltuani Sanamin ammattilaissuoristusrautaa, mun 20 euron vehje tuntuu vaan niin surkeelta ja rähjältä. Se repii tukkaa ja saman kohdan saa suoristaa monta kertaa, että se suoristuu.. Ei siis takuulla tee hyvää omalle tukalle! Ajattelin, että kun kummiskin ne omat hiukset ovat kyseessä, niin meinaan kyllä satsata parempaan suoristusrautaan. Uskon, että paremmalla suoristusraudalla tukka paranee blondauksesta edes hitusen paremmin rautaa vaihtamalla, koska en voi elää ilman sitä saamarin vehjettä.

 Ja tiedättekö mitä... Pääsin vihdoin ja viimein opiskelemaan kosmetologiksi. :') Jestas, kyllä siinä itku tuli kun kolmen vuoden jälkeen se kirje vihdoin tipahti postilaatikkoon.. "Onneksi olkoon, sinut on valittu!".
Mä olen niin onnellinen, että se on ihan hämmentävää, koska multa löytyy aina jotain murhenaiheita. Mä tunnen syvällä mun sisuksissa, että mun koko elämä tulee muuttumaan piakkoin..

Be happy, don't worry... old good phrase

Pusuja! Kaikki mukaan!

Yyteriin mä kaipaan niin taas uudelleen

Heips!
Huhheijaa, meidän yyterireissu meni ihan nappiin, sää oli upea ja aurinkoinen ja meitä lähti loppujen lopuksi viisi autollista letkajenkkaa Poriin. Yyterin hiekkarannat ovat yksi suosikkipaikoistani koko Suomessa, rantaviivaa riittää ja hiekka vasten sinistä merta ja taivasta on aivan upea. Tuntuu, siltä kuin olisi ulkomailla! Siellä oli niin lämmin, että mehujää suli ennen kuin sen ehti edes syödä! Ihanaa, että meiltä Suomestakin löytyy noin upeita rantoja, suosittelen ehdottomasti käymään :)
Oltiin kolme päivää auringon alla ja juhlittiin juhannusta hyvässä hengessä. Hiekka oli todella kuumaa ja lähti meressä nyt vihdoin se talviturkkikin :) Aika meni hirmuisen nopeasti ja meillä oli sen verran hauskaa, että valvottiin 7 asti aamulla molempina öinä.. Meidän päämajana toimi vuokrattu mökki aivan rannan tuntumasta. Näen vieläkin unia tosta reissusta, se oli mahtava!
Tässä vielä pari lähes julkaisukelpoista kuvaa ;) Toivottavasti kaikilla on mukava Juhannus!

 

Ööö. Joo. Mainittakoon vielä, että MINUA luultiin ainakin kymmenen kertaa Sini Sabotageksi ja yksi pyysi päästä vielä yhteiskuvaan... Mun mielestä en näytä kyllä yhtään siltä :D Poppoo taisi olla hieman juovuksissa!

( Eikä maltettu olla huijaamatta, kun osa porukasta oli niin tohkeissaan :D

Minulle tärkeä päivä

Tämä päivä on minulle hirmuisen tärkeä, emotionaalinen ja jännittävä.
Puoli vuotta sitten toinen puoliskoni lähti armeijan hoiviin ja alkutaival oli oikeasti aika raskasta ja totuttautuminen yksinoloon vei kauan. En ollut juuri viettänyt hetkiä yksin ja olin tottunut toisen läsnäoloon päivän jokaisena aikana. Tiesin, että oikealla asenteella se sujuisi helpommin, mutta kovasta tsempistä huolimatta muistan itkeneeni todella usein lattialla ja tunsin olevani hirmuisen yksinäinen, kun Samuli ei ollut kanssani, varsinkin sellaisina hetkinä kun elämä ei mennyt ihan nappiin. Yksinolo tuntui hieman pelottavalta ajatukselta, koska mielikuvitukseni lensi nukkumaanmentäessä ja minua pelotti öisin. Nyt kun jälkeenpäin miettii, en osannut olla yksin lainkaan. Tämä oli melkoinen haaste ja myönnettäköön, että tarpeellinen sen hetkiseen elämääni. Olen muuttunut huimasti puolessa vuodessa ja armeija kosketti minua paljon.

Vaikka alkutaival oli rankka, jonkin ajan kuluttua ryhdistäydyin ja aloin täyttämään päiviäni kaikennäköisillä jutuilla ja touhusin kaikkea iltaan saakka. Sosiaalistuin entisestään ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin. Puuhailin kaikkia uusia juttuja, mistä en ennen haaveillutkaan. Tässä loppuvaiheessa itsenäinen oleminen alkoi tuntua jo hyvältä ja huomaan kuinka paljon Samulin armeija-aika on muuttanut minuakin - En pelkää olla enää yksin, vaan osaan nauttia yksinolosta ja rentoutua- olen paljon aktiivisempi niin sosiaalisessa elämässä kuin muutenkin- Minusta on tullut todella itsenäinen, enkä tarvitse muiden mielipiteitä tukemaan omia valintojani- Olen käsitellyt yksinollessani valtavasti menneisyyden tuomia taakkoja ja olen selvinnyt niistä.
Lähennyin hirveän paljon rakkaiden ystävieni kanssa ja uskalsin ottaa tukea ja turvaa heiltä, pyytää tarvittaessa halausta, vaikka ennen kätkin helposti sisääni kaiken murheen. Sain työnnettyä pois sellaisia ihmisiä, jotka saivat oloni surulliseksi ja epävarmaksi.

En ikinä uskonut kuinka paljon armeija voisi muuttaa asioita, mutta ilman sitä höykytystä olisin yhä samassa lähtöpisteessä kuin ennen sitä. Olen hirveän kiitollinen, että sain aikaa olla yksin ja kohdata omia mörköjäni.
Se on avannut minun tunnelukkoni.

 

Pinkkiä ja glitteriä, ihan överidiivaa

Heipparallaaaa!

Oltiin tyttöjen kanssa aamulla jätskillä kaupungilla ja muuten vaan hengailemassa ja syömässä kanakoreja. Heräsin tänään jo puoli 8 aamulla ja eilisen säärten tuunaus session jälkeen iski kunnon hinku päästä Nebukan kynsilakkavarastoille ja laittamaan kesäistä väriä joka kynteen! Soitin aamulla uniselle ystävälleni että "Hei! mä tuun teille lakkaa mun kynnet!" Hahaha, Nea rassu oli ihan unessa kahvikuppi kädessä aamutossut jalassa, mutta Sofian kanssa päästiin heti kynsilakkojen makuun ja diivailemaan glitterin keskelle ;)

Pikku rakkauspakkaus Sofia! Laitettiin ihan samanlaiset kynnet :) Sohvia kutitti, kun lakkasin hänen varpaan kynnetkin, tietenkin pinkkiä ja kultaista glitteriä <3

Että sellaista... Yksi aamuvuoro vielä ja sitten alkaa viikon loma!!

Ja huomenna on se tärkeä päivä, jota olen odottanut puoli vuotta tismalleen...

*TJ 0*