Kauluri

Eilen ulkoiltiin koiran kanssa liki kaksi tuntia pimeässä metsässä taskulampun valossa. Tarvottiin siellä pimeässä ja pysähdyttiin tiettyihin paikkoihin hetkeksi miettimään.
Tai no koira ei varmaan miettinyt mitään.
 En ollut käynyt siinä metsässä pitkään aikaan, viimeksi exän kanssa. Se oli rentouttavaa, vaikka pistikin ajatukset taas hyrräämään, mikä saattaa olla ihan hyväkin juttu, viimeaikoina töiden lomassa en ole ehtinyt juuri ajatella mitään. Kyllä uni maittoi molemmille lenkin jälkeen, nukahdin jo puol yhdentoista aikaan illalla koira kainalossa. Olen viihtynyt hyvin kotona tavaroiden järjestelyiden jälkeen ja se jatkuva levottomuus on kadonnut kun olen yksin kotona. Kynttilöiden valo ja lämmin viltti tuntuvat nytkin hyvin puoleensavetävältä vaihtoehdolta, mutta tänään olisi tarkoitus lähteä parin kaverin kanssa ulos juttelemaan ja nauttimaan Primen antimista. En muista milloin olisin viimeksi edes käynyt baarissa, mutta tänään on pakko lähteä ulos ennen kuin alan sammaloitua kotiini kiinni!

Sain pienen 3-vuotisyhteistyön merkeissä lahjaksi kaulurin. Siis sellaisen tämän hetken muotiluomuksen, joista tohistaan lehdissä ja netissä, mutta en ole silti nähnyt yhdelläkään sellaista oikeasti päällä.
Onhan tuo nätti, mutta en oikein ymmärrä tuommosen päälle. Loppupeleissä se sopii harvan paidan kanssa yhteen ja silloinkin kaula-aukon pitää olla tietynlainen, ettei tulisi tyhmää rakoa.

                Oletteko hurahtaneet näihin? Minulla tämä jäänee ensimäiseksi ja viimeiseksi kauluriksi. :D

Welcome to Guess-family!

Sain aamusta ihme vimman vaihtaa järjestystä lukaalissani, eteisessä muutaman päivän pyörinyt tietokonepöytä kasattiin nyt ja saatiin paikoilleen nurkkaan. Rakensin sinne todellisen jokanaisen viihdekeskuksen! Tietokone, miniläppäri, stereot ja suurin osa elektroniikkatilpehööristäni löytyy nyt samasta nurkkauksesta. Ja naapurit olivat varmaan tyytyväisiä kolisteltuani kahdeksan jälkeen aamulla.
Tänään vietetään vapaapäivää kampaamossa, olisi kiva kipaista hakemassa samoin vähän väriä kuontaloon solariumista ja lisää löytöjä kirpputoreilta. Löhöilypäivä ja kahvittelua tiedossa siis tälle päivälle, huomenna onkin pitkä työpäivä.
Erityiskiitos erään ihanaisen ja mualiman parhaimman tyypin Minskin, sain taas yhden pienen Guess-siivun pikkuruiseen kokoelmaani. Himoitsin tuota laukkua tovin ja nyt sain tältä eräältä ihanaiselta tuon! Kiitos rakas, teit minusta todella todella iloisen tytön. <3 <3 Kunhan et halua sitä takaisin.

                                                   

  Ja nyt on Alexandra innoissaa.;)

Koiraralli

Tänään on ollut ihan hassu päivä. Kellojahan siis siirrettiin (ellei joku nyt muka tiennyt) mikä on saanut mun päivärytmin ihan sekaisin. Joka toinen kello näyttää vanhaa aikaa, jonka vuoksi olen panikoinut, kaahannut ja kaikki on ryöstäytynyt käsistä vähän väliä kaaokseen. "Voi helv, tässähän on tunti vielä aikaa." -.-'

Rymistelin tilausten kanssa, joihin oli vielä sittenkin tunti aikaa.

Kaahailin töihin ja käännyin takaisin kotiin; vielä oli tunti aikaa.

Suljen varmaan putiikinkin tuntia liian aikaisin. Ainut kello mihin uskallan enää luottaa on tietokoneen kello.

Vahdin aamulla siskon koiraa ja vauvahauvaa. Kellosta vielä, että siskokin oli lähdössä jo tuntia liian aikaisin tapaamiseen, jonka vuoksi hoidin naperoita. Eli taitaa olla ihan sukuvika ettei päänsisäiset kellot oikeen toimi meillä. 

Mun pienessä yksiössä vilisteli siis kolme koiraa ja kaksi kissaa muutaman tunnin. 

Ja ne kissat ei tule antamaan sitä minulle ikinä anteeksi. 

Oli pakko saada tämä harvinaisuus taltioitua kameralle; koiraperhepotretti.

Tai oikeastaan perhepotretin takapuolet. Isähauva, mammahauva ja vauvahauva. Kuinka herttaista! Vaikkakin mun koko koti on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kun tämä kolmikko innostui juoksemaan sohva-sänky-eteinen väliä edestakaisin ja tuhosi mun ainokaisen maton siinä samalla. 

Söpöt. :) Onneksi mulla oli henkistä taustajoukkoa apuna! Illalla luvassa hemmottelua kutitushipsuttajalla, suklaalla ja leffalla. 

Eli ilmeisesti minun hemmotteluilta.

;)

No hyvää huomenta!

Heräsin aamulla tuttuun tapaan kahvikupposen ja lehden ääreen ruokapöytään. Avasin tekstaripalstan, otin suun täyteen kahvia ja satuin vilkaisemaan ulos. Pruuuuuuuuuuist, kahvi purskahti suusta kun huomasin autojen päällä olevan valkoisen peitteen joka ylettyi puiden latvoihin saakka. LUNTA!  Vaikka eletään lokakuun loppua, en ole juuri osannut odottaa lunta tai ylipäätänsä koko talven saapumista. Hetken siinä sitten pällisteltyäni luistelelevia autoja tajusin, että minullakin on vielä kesärenkaat alla, millä saatoin luistella jo pelkästään sadesäällä. KÄÄÄK! Ja tunnin päästä töihin!!!! - Samppa, ehdittäiskö äkkiä vaihtaa talvirenkaat, ennen kuin lähen töihin?!?!
Mies katosi kuin pieru saharaan.

Luistelin siis töihin kesärenkailla, eikä toden totta ole pitkään aikaan ollut niin jännittävää mennä töihin. Monet autot olivat ojissa hätävilkut päällä ja yritin mutkitella töihin mitä ihmeellisimpiä reittejä 30h/km tuntivauhdilla takavetoisella bemarilla. Pieni jännäkakka meinasi tulla, kun jarrutin ja auto alkoi hiljalleen luisua tienvieressä olevaa venetraileria kohti. Pelastuin.

Viikonloppu tulee olemaan työntäyteinen ja kotona löhöilemistä. Elokuvia, herkkuja, jotain spesiaaliruokaa ja  toivottavasti poikaystävän seuraakin. Perjantait kun tuppaavat olemaan noita poikien NHL-iltoja oluen ääressä.  Ehkäpä pyhitän kokoviikonlopun vain itselleni ja suon pojille heidän NHL-turnauksensa, joista ne jaksaa toitottaa ja uhitella toisilleen kokoajan. Kiroan sen kuka ikinä keksikään tuoda tuon pelin markkinoille.

Hyvää viikonloppua! :)

Hallelujah All

Istun kerrankin kotona yksin kaikessa tässä hiljaisuudessa.
En ole koskaan oppinut juuri nauttimaan yksinolosta mutta tänään ajattelin ottaa kaiken irti ja olla illan ihan vain yksin kotona tehden omia juttujani ihan rauhassa. Jossain mieleni sopukoissa tämähän tuntuu ihan hyvältä, olla vaan.
Kävin kuumassa suihkussa nauttien uusista suihkusaippuoista ja kasvonaamioista ja kun avasin kylppärin oven koko asunto höyrystyi kuin saunassa. Laitoin asunnon täyteen tuoksukynttilöitä ja innostuin leikkimään kaapista löytämälläni jouluvalosarjalla, jonka laitoin kynttilälyhdyn sisään. Siitä tuli kaunis.

Etsin youtubesta vielä rentouttavia kappaleita soimaan hiljaa taustalle, puin vanhat rähjäiset puuvillaiset unihousut jalkaan ja menin ikkunalaudalle juomaan töistä saamaani aitoa japanilaista japan bancha- teetä. Se ei tarvinnut edes sokeria seurakseen, siitä oikeasti saattoi maistaa ja tuntea ne japanilaiset teepellot ja perinteet. En ole koskaan ennen jäänyt edes miettimään tuommoista.
Ihanaa. Olo on niin rentoutunut kuin voi vain olla.
Sämpylätaikina on kohoamassa ja uunipuuro uunissa... Nam. Eläimetkin nukkuvat.
Tuoksuu hyvältä.

Ajattelen rakkaita ystäviäni ja ihmistä, joka antoi mulle taas syyn jatkaa elämää eteenpäin, en uskonut että voisin tuntea enää näin kun viisi kuukautta sitten olin niin hajalla ja koko elämäni oli aivan pirstaleina. Vaikka se pelottaa vähän sanoa ääneen, niin taidan olla nyt sen pienen hitusen verran kaiken tapahtuneen jälkeen.. onnellinen?
Mistä tämä rauha ja tyyneys tulee? Voisin melkein tirauttaa itkun.

Rakkaudella ei voi ainoastaan satuttaa, vaan myös parantaa

Hyvää yötä.

Voi pirhana

Hirveä metakka tuolla pihalla, rakennusmiehet aloittivat asfaltin poraamisen varmaan 8 aikaan aamulla, tietenkin kun saisin kerrankin nukkua pitkään! Toisaalta on hyvä nousta näin aikaisin nimittäin on paljon asioita hoidettava, laskuja, sähköposteja ja synttärilahjan etsintää mahd. pienellä budjetilla näin kun loppukuusta mennään muutenkin riutuen. Jouduin tyhjentämään säästötililtä rahaa, että saisin kivan synttärilahjan kullalleni! En uskalla vielä mainita täällä siitä sen enempää, jos pääsisikin ukonketale kurkkimaan tekstejäni tänne.. hih.. ;)

Käytiin äipän kanssa kaupoilla ja kirpputorilla, mua harmittaa vieläkin ihan vietävästi, kun siellä oli myynnissä uusi HTC:n kosketusnäyttö mega HD super hyvillä ominaisuuksilla ynnämuuta ynnämuuta ja se oli varastettu paketistaan. :( Hitto! Olisin halunnut sen.. Perhanan varkaat, viimeaikoina olen kuullut paljon ystäviltä ja asiakkailta kuinka kirpputoreilla on oikeasti alettu varastelemaan tavaraa ihan röyhkeästi siellä ihmispaljouden keskellä. Kaverilta varastettiin lastenvaatteitakin myyntipöydästä! Upouusi pieneksi jäänyt lastenhaalari oli 5€ hintainen ja sekin varastettiin. :(

Noh, löysin itselleni kivan paidan, vyön, kosmetiikkaa ja nätin puhelimen, josta en ole saanut vielä kuvaa, en tiedä mikä sen kohtalo vielä on annanko ystävälle, joka hukkasi puhelimensa.  Mulla ei sinänsä ole puhelimelle varsinaista tarvetta, mutta kun ei ollut hinnalla pilattu kaunis violetti samsungin puhelin, niin otin sen   varuiksi :) Voisin käydä tarjoamassa sitä vaikka etukäteisjoululahjana, ilman puhelinta ei ole mukava olla :(
Noista tossukengistä on tullut mun lempikenkäpari, mutta kovassa käytössä niiden mokkapinta meinaa tärveltyä! Ei ole ihan koiranulkoilutuskengät, ei.. :D

  Kokeilen juuri tuota uutta kasvonaamiota, mikä muodostaa kasvoille sellaisen pois revittävän naamion. Hehehe katotaan lähteekö rusketuskin naamion mukana pois, sen verran tuhtia tavaraa tuntuu olevan :D:D

Tämän sarjan tuotteita on tosin kehuttu monissa blogeissa ja lehdissä, joten uskalsin tuhlata euron täysillään olevaan purkkiin ja kokeilla itsekin :)

No nyt on sitten nahatkin luotu.  Huomenna alkaa taas työputki ja viikonloppuna on edessä yrityksen kolmevuotisjuhlatkin, joten kiire viikonloppu tiedossa! Nyt lähden Sampalle tekemään itse hampurilaisia! Nam! :)

Facebookissa on muuten käynnissä Ikean kilpailu, jossa on aiheena kodin tuunaus! Ajattelin laittaa kuvan tuosta ikean rahista, minkä päällystin kirpparilta ostamallani kankaalla, siitä tuli tosi nätti! Jos haluatte olla todella reippaita ja ihania, voisitte käydä tykkäämässä, kun saan kuvaa sinne päin, siitä sitten myöhemmin :)

Korallia ja turhamaisuuksia

Heipsansaa.

Perjantai on vielä vailla suunnitelmia, mutta olen silti pyhittänyt koko aamun turhamaisuuksille, vaatteiden kokeilulle, meikkauksella ja hiustenlaitolle. Tämmöinen hissukseen itsensä kuntoon laittaminen on todella hyvää terapiaa varsinkin kun taustalla soi toinen toistaan parempia bilebiisejä. Olen hiljakseen laittautunut, juonut kahvia ja katsonut meikkitutoriaaleja youtubesta ja niiden värien inspiroimana päätin pukea päälleni jo pidemmän aikaa kaapissa pölyttyneen korallin värisen mekkoni ja maalailla kynteni samansävyisellä lakalla. Kohta pitäisi alkaa tekemään lähtöä ystävälleni keskustaan. Taustalla on soinut moneen otteeseen todellisia voimabiisejä kuten Florence+ the machine- what the water gaves me ja Ellie Gouldingin Lights. :)

Sain napattua kuvaa myös tapettiurakan aikaansaannoksesta eli yksi seinä sai päälleen tummemman kuvioidun tapetin! Tarkoitus olisi etsiä jonkun näköisiä valkoisia tasoja mistä tulis kiva kontrasti tuon tapetin kanssa. Ikea kutsuu... mutta vasta tilipäivänä mihin mennessä on varmaan jo uudet kujeet keksitty ;)

Turhamaisuuteni pääsi yllättämään nimittäin tuhlasin rahaa kauan himoitsemaani guess:n lompakkoon ja GT:n papuketjurannekoruun! Nyt minullakin on lompakko, minkä kehtaa ottaa esille ostoksia maksaessa.. Vanha oli sen verran kulahtanut, että kolikot aina lenteli kun sieltä väleistä kun koitti kaivaa rahaa hirveässä kassaruuhkassa.
Mitä koruun tulee, en voinut uskoa silmiäni kun hintalapun lukema oli kutakuinkin 4,95€ noin hienolle korulle, mistä olen myös haaveillut! Toivottavasti väri vaan ei lähde pian pois, samanlainen kaulakoru olisi ollut kanssa kiva, mutta en löytänyt semmoista mikäli semmoista edes on :)

Mitäs tuumitte tapetista? Löysin sen kirpparilta 2e/rulla, sain siinä sitten sen kuuluisan Ahaa-elämyksen, minkä johdosta seinä sai kun saikin vähän väriä pintaan tällaisella lopputuloksella. :) Pakko tosin myöntää, että tapetit oli jo kiinni seinässä, ennen kuin näin edes kuviointia, pojat kun laittoivat ne kiinni töissä ollessani... Haha, onneksi se on ihan ok! ;) Älkää tehkö niinku minä äkkipikaiksuussissani! (Pikaisuuksissani?kö.. äh)
Hyvää viikonloppua kaikille, siskot!

Pieni asia sydämellä

Otin taas hieman takapakkia kaikesta, joka paistaa täällä blogin puolella viikon vanhana postauksena.
Sateinen sää ja tylsyys eivät ole auttaneet asiaa entisestään, vaan olen ollut neljän seinän sisällä vankina omien ajatusteni parissa. Menneiden asioiden parissa.
Ne on niitä ajatuksia mitä yrittää päästä kokoajan karkuun,
 yhtäkkiä ne hyvätkin muistot entisestä suhteesta satuttavat.
Miten sitä muistaakaan sen ruman kukkaruukun tarinan tai haalistuneen koruautomaatin sormuksen. Pienet asiat saa hetkessä isommat mittakaavat.

Mutta yritän pysyä vahvana ja imeä itseeni sitä positiivista energiaa kaikesta.
Mun pitää nyt ryhdistäytyä.
Mun pitää nyt ottaa toinenkin askel minkä ensimäisellä jalalla jo otin.
Mun pitää tehdä tästä juuri sellaista mistä haaveilin. Olla vain rakastunut ja nauttia kaikesta, huomioida ne pienetkin asiat mitkä saa olon tuntumaan hitusenkin hyvältä. Kyllä minä pystyn ja kaikki muutkin kanssasisaret! Positiivisempaa postausta tulossa piakkoin, kun saan takaliston ylös penkistä ja kuvaamaan nättejä juttuja! Eiköhän mieli parane silläkin. :)

//weheartit.com

P.S Arvonnassa onni suosi nimimerkkiä Pinkki kirkupöllö. Onnea!
Tarvitsen sinun sähköpostisi osoitteen, joten mailailepa keywordfashion@gmail.com

Väärinpäin lentävät linnut... ♬ ♪♬

Heippa!

Istuin tylsistyneenä kotona kuluttaen aikaa ja katselin taas jotain ihmeneulontakerhoa telkkarista, kunnes jopa äiti pystyi pelastamaan minut tylsyyteen kuolemiselta soittamalla ja pyytämällä käymään Salossa, ihan piruuttaan vaan. Eipä tuota juuri tarvinnut miettiä, neulontakerhon ristikkäin neulominen jäi tällä kertaa nyt pimentoon, mutta takalisto oli jo sen verran puutunut, että oli pakko lähteä liikenteeseen sohvan syövereistä. Soitin Hansmurulle ja onneksi hän tuli mukaan etten alkaisi panikoimaan niissä tunneleissa ja aja autoa seinien kautta kuusen latvaan.

Käytiin siskon luona moikkaamassa koiranpentuja, jotka ovat kasvaneet niin pirusti. Kolme pentua on yhä siskolla, viisi on lähtenyt jo uusiin koteihin. Onneksi en hirveästi ole ehtinyt olla niiden kanssa tekemisissä, muuten en olisi pystynyt luopumaan yhdestäkään! Pienet ja pehmoiset, ihan kuin eläviä pehmoleluja, jotka olis halunnu pukee rusetteihin ja kantaa sylissä joka paikkaan. Mwaaaaaah. Yhden pennun kohtalosta ei vielä tiedä jääkö se siskon hoiviin vai lähteekö sekin meiltä pois. :(
Käytiin kirpparit läpi, joista löytyi parit popot ja neuleita, etsittiin sitä halpaa kebabmestaa kuitenkaan sitä koskaan löytämättä joten jouduttiin tyytymään räkäisiin kolmioleipiin ja kylmään kahviin. Hengailtiin siellä kahteen asti jonka jälkeen ajeltiin puolessa tunnissa takaisin kotikonnuille ja töihin. Oli ihan nasta lähtee jonnekin vaikka aika hieman rajoittikin kiertelyä! Torstaina pitäisi mennä takaisin jo ja ehtiä sitten kunnolla moikkaamaan siskoa luultavasti kylmän siiderin kera. :)
 Jätin Hansumurulle avaimet, että hän pääsisi lenkittämään koiraa ja touhuamaan tietokoneelle. (miltä toiki nyt kuulosti..) Oli mukava tulla töistä kotia, kun joku odotti siellä iloisena, joku muukin kuin koira..

En ole ehtinyt aloittaa vieläkään sitä yhden seinän tapettiurakkaa, joten saimpas aikaiseksi tänään palkata pari kaveria tuohon hommaan, siellä he väkertävät tällä hetkelläkin niiden tapettien kanssa. En malta odottaa, että pääsen kotiin katsomaan tuota työnhedelmää! (Toisaalta pelottaakin, nuo kollit on niin jästipäitä, että ties vaikka lintukuvioidut tapetit olis siellä tapetoinuna väärinpäin seinään :D Eli väärinpäin lentävät linnut lallatilaa )

//Kuvat: Uusia juttuja! Toppi H&M, Housut  Bercsha, korvikset kirppis, käsikorut ym. jotain vanhaa tilpehööriä//

                        Tuo seinä on tällä hetkellä tuunattavana, mihin nojailen ensimäisessä kuvassa!:)

 Voi viude, ku jänskättää :) Tittidii!

Ystävä

Olin toissaaamusta todella uninen enkä meinannut herätä millään pannullisesta kahvia tai kylmästä suihkusta huolimatta, liekö univelkaa kerääntyneen sitten pitkien työpäivien ja hyppivien vuorojen päätteeksi. Mokkulakaan ei toiminut, joten pieni kiukunpuuska ajoi mut mököttämään sängylle, kunnes

soitin Hansmurunlle tokkuraisena ja hän pyysi mua käymään hänen työpaikallaan Golfissa

Menin golfiin sitten morjestamaan ja tämä daami oli tehnyt mulle mualiman ihanimman aamupalan!

Ihana, oli vääntänyt jonkun pähkinä.kuivahedelmä-rahka sydeemin kerroksittain lasiin, leipää, kahvia, mehua ja konvehteja :) Voi rakas. Mun olo parani hetkessä, kun joku jaksaa nähdä noin paljon vaivaa tällasen yhen mököttäjän takia!

 Tällaisen kauneuden ääressä oli mukava syödä aamupala, jonka jälkeen todella piristyinkin taas työkuntoon,       kiitos rakkaan ystäväiseni. <3 Eikö olekin kauniit maisemat suoraan ravintolan pöydästä?! Ihan kuin jostain Liisa Ihmemaasta. Pelikorttityypit ja se violetti kissa puuttuvat vain kuvasta.

Eilen illalla menin töiden jälkeen taas sitten hänen luo piristämään vuorostani mustikkamuffinsien ja parin inkiväärisiiderin kera. Hansmuru värjäs mun kulmat ja ne nypittiin taas muotoonsa rehottamasta.. Väänsin jonkun kasvonaamion vielä päälle ja katsottiin töllöä.
Ja unohdin tietenkin ne kulmavärit.

Huomenna on kauan odotettu palkkapäivä ja vapaata, joten suunniteltiin tyttöjen kanssa lähteä kunnon shoppailureissulle Helsinkiin jo aamusta! Viisi kälättävää terapeuttia autossa ja kivi-paperi-sakset kuka ajaa.
Ja jos kerrankin mentäisiin oikeaan ravintolaan syömään eikä ihan viime hetkellä vaihdettaisi halpaan mäkkiruokaan!

Teidän, Alex

Romanttinen illallinen (OR NOT)

Eilinen ilta meni Sampalla hengaillessa. Telkkarista ei tullut mitään, joten päädyin katsomaan kauniita ja rohkeita sillä seurauksella että sen sileän tein alkoi tappelu kaukosäätimestä ja lensin sohvalta lattialle taittaen käteni. Pienen tirautuksen jälkeen sain kun sainkin katsoa rauhassa ohjelmani loppuun. Päästin kuulema vaan pienet "hätätitkut" siihen väliin. Hätäitkut?? :D:D  Kyllähän se aika kuukaudesta saa aina mun mielialat heittelehtimään ja musta tulee kuulema tosi herkkä, muttei siis millään pahalla tavalla . Eli sellanen hirviö pariksi päiväksi kuukaudesta, milloin kannattaisi pysyä vaan sisällä pois ihmisten ilmoilta ja lukea adfgsda kirjoja kaikenmaailman chakroista ja voimapesäkkeistä. Kiitos, olihan tuo silti mukava kuulla pehmoversiona, kuinka kamalaksi sitä muuttuu välillä. ;)

Myöhemmin illalla päätin Sampan mieliksi kysyä, mitä hän haluaisi syödä. 

En ihan osannut odottaa isolta metalli-alan mieheltä vastaukseksi "tomaattikeittoa ja sämpylöitä." 

Kuulinko oikein, siis rahvas iso mies tahtoi tomaattilitkua ja leipää koko illan täyttäväksi ateriaksi o.O'

No, siitähän se sitten lähti.

Pehmeät ylikypsät tomaatit ovat parhaita tomaattikeittoon, mutta näillä ei olisi uskaltanut osallistua tomaattikarnevaaleihin Näillä olis saanu kamalat tuhot aikaiseksi, ne oli kivikovia

Tein ristikkäisviillot tomaatteihin koko ympärimitaltaan, jonka jälkeen käytin niitä

nopeasti kiehuvassa vedessä, tämä saa tomaatin kuoret kuoriutumaan lähes itsestään

 

 Pilkoin tomaatit pienemmiksi ja keittelin niitä pienessä määrässä vettä, tomaateista itsestään lähtee paljon nestettä, jonka takia vettä ei tarvita paljon. Lisäilin lihaliemikuution, aromisuolaa, mustapippuria, tabascoa ja valkosipulimaustetta. Soseutin keiton. Tässä vaiheessa tämä oli vielä hyvää.


JA TÄSSÄ VAIHEESSA KAIKKI MENIKIN VIKAAN:
Samppa kehuskeli syöneensä Turkissa todella hyvää tulista tomaattikeittoa. Laittaessani tämän korvan taakse muistin, että kaapissa on purkki tulisia jalopenoja. Sen enempää maistelematta pilkoin ehkä enemmän kuin  10 palaa niitä pirun tulisia pikku kikkaraisia keiton joukkoon, jonka johdosta Sampan kauhistunut ja kipristynyt ilme ruokapöydässä olisi pitänyt taltioida mun ruokareseptikirjaan tän keiton ohjeen kohdalle. Litra maitoa ehti mennä jo ennen puolta väliä lautasta, johon loppuruoka sitten jäikin syömättä minun yrittäessäni tyhjentää omaa lautasta koskemattakaan omaan maitolasiini. Huh tiukkaa teki, mutta mun ylpeyteni ei sallinut mua juomaan maitoa kakovan ukon naaman edessä tuon suussa olevan tulisen helvetin sammuttamiseksi.


Laitoin Sampan leipomaan sämpylöitä omien päässä olleiden ohjeiden mukaan, mutta jostain kumman syystä ne ei kohonneet ja jäivät kivikoviksi murikoiksi, joiden halkaisemiseen olis tarvinnut moottorisahan. Pellillinen lensi roskiin ja hävitin vaivihkaa mitään sanomatta myös todistusaineet kuivahiivapaketista parasta ennen-päiväyksellä 01.02.2010..

 En usko, että se pyytää mua enää ikinä tekemään muuta kuin lämmittämään sitä einesruokaa mikrossa tästedes. Vaikka mä jopa tarjoutuisin.

 Adios.. Amigos. 

ARVONTA