Yöllinen puhelu 112

Taisin soittaa elämäni ensimäisen hätäpuhelun viime yönä. Tapani mukaan katselin netflixiä ennen nukkumaan menoa ja yhtäkkiä siinä sohvalla maatessani kumma paine tuntui pään sisällä ja kummallinen olo valtasi mielen. Kelasin, että ehkä mulla on vielä rapsakka olo viikonlopun jäljiltä ja menin nukkumaan sen enempää pohtimatta.
Heräsin kuitenkin yöllä niin kovaan pääkipuun, että meinasin oksentaa. Nousin ylös ja huomasin että oikea käteni, jalkani ja kasvoni ovat ihan tunnottomat ja roikkuivat siinä kehon mukana kuin ylimääräiset lihaskimpaleet. Jumalauta sain sätkyn ja yritin siinä aikani liikutella kaikki raajoja, mutta tunto ei siitä huolimatta palannut. Herätin ukon ja hän nousi heti ylös, koitti rauhoitella, keittää teetä ym. keskellä yötä mulle, että rauhoittuisin mutta en mä siinä itkun keskellä voinut oikein keskittyä mihinkään.
Mä olin niin varma, että se on menoa nyt, että pakko soittaa hätäkeskukseen. Kun "hymyilin", niin toinen puoli huulistani roikkui. Ambulanssi tuli todella nopeasti ja mittasi verenpaineet, verikokeen ym. ym. ym. Rauhotuin siinä ammattilaisihmisten luona ja pulssi tasaantui, se oli lyönyt tosi kovin.
Ensihoitajat olivat sitten sitä mieltä, että mulla oli migreenikohtaus ja sain siinä ohella paniikkikohtauksen.
Hyi helvetti. Otin vahvaa särkylääkettä ja valvoin sen verran, että äiti tuli mun seuraksi kun ukko lähti töihin siinä aamuvuoroon. En uskaltanut nukkua, kun piti vahtia että helpottaako olo kipulääkkeiden voimalla. Luojan kiitos, helpotti tässä aamu yhdentoista aikoihin. En ole varmaan ikinä hätääntynyt niin kovin kuin viime yönä. Ihan puistattaa perkele. Pää tuntuu tosin vieläkin ihan helistimeltä ja veto on poissa.

Mulla on ennenkin ollut migreenikohtauksia, mutta ei eivät kyllä vedä vertoja tälle viimeöiselle. Vai nostiko paniikkikohtaus siinä ohella oireet maksimilevelille? Olin niin varma, että mulla katkesi verisuoni päästä rilluttelun takia ja siinä rukoilin ja ulisin mielessäni, etten ikinä enää dokaa vaan urheilen ja syön vaan salaattia ja kurkkua ja vedän vähemmän röökiä ja liityn jutan fitfarmiin ja omistan elämäni sille.
Nyt ehkä naurattaa, mutta yöllä mä olin niin tosissani :D


Jotain kivaakin kyllä tehtiin viikonloppuna.
Käytiin lauantaina frebujen kanssa myös Heurekassa varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Oltiin vähän pettyneitä kun lapsia kuhisi niin paljon, ettei missään mahtunut olla saatika päässyt tutkailemaan keksintöjä ym. Mä oikeasti muistin, että se koko paikka olisi ollut ihan huisin siisti aikoinaan. Oltiin kuitenkin ehkä vain puoli tuntia siellä ja tuumattiin, että Jumbokin kuulostaa nyt kutsuvammalta ajatukselta ja käytiin siellä pyörimässä iltaan saakka. Bongattiin ihan mahtava fiftari-tyylinen ravintola, missä oli pakko käydä syömässä! Rakastuin noihin pahviautoihin ja tämmönen liekkiauto saikin ruhtinaan paikan lasivitriinissä. Ravintola tehty 10+, tosin hampparit oli kuivia. Mut tosi kiva ja käymisen arvoinen mesta!

Pieni hetki koneella

Huomenta! Mitäs kuuluu?

Tää tyttönen sit meni ja muutti landelle noin kolme kuukautta sitten. Kotiutuminen on kieltämättä ollut myös rankkaa, sillä enää lämmin kylpyhuone tai vesi eivät ole itsestäänselvyys. Iso ja vanha talo vie hirveästi aikaa ja voimia kunnossapitämisen vuoksi varsinkin näin talvella lämmityksineen. Ensimäinen homma mitä teen töistä päästessäni on vähintään kahden tulisijan lämmitys ja vahtiminen siinä ohella. Kaikenlaista hommaa löytyy kokoajan. Suihkuun mentäessä pitää olla rautaiset hermot sillä erillään oleva betonibunkkeri 20 asteen pakkasessa on sama kun menisit pakastinkaappiin alasti. Jos totta puhutaan, niin en tiedä onko tämä mun juttu sillä kaikki tuo talon viemä aika näkyy mulla oman ajan puutteena, mikä on suurin minua vaivaava tekijä. Blogia on vaikea pitää yllä, kavereita nähdä ja varsinkaan pitää itsestä huolta, kun niinä hetkinä jotka saisit itsellesi päätät vaan levätä töiden ohella. 

Mä otinkin tavoitteeksi nyt repiä omaa aikaa itselleni. Olen käynyt jälleen salilla nollaamassa päätä, keskittynyt ruokavalioon ja tehnyt omia kauneudenhoitorutiineita, jotka ovat jääneet. Tänään ystäväni vääntää mulle ripsipidennykset ja ajattelin mennä makoilemaan solkkuun. Uutta autoa pitäisi ehtiä tsekkailla myös, sillä pakkaset teki tenät ja mulla kärähti joku ohjainlaite autosta, mikä on hirmukallis korjata. Tuttu tulee onneksi vielä tsekkailemaan, onko mitään tehtävissä enää ja jos on, niin onko se enää kannattavaa. Hiton bemarit.

Viikonloppuna Heurekassa on jokin tapahtuma ja mennään tyttöporukalla käymään siellä pienen krapulaisen aivopierun seurauksena ja siitä lasilliselle. Ai, että mä kaipaan sitä just nyt. 

Hirmu ikävä ollut kaikkia ja kaikkea tuttua.

Anyways.. Mites teijän 2017 lähti käyntiin?