En lopettanut vielä

 

Hellurei hölkynkölkyn! 

Aikani kuluksi väkersin kahviövereissäni kädet täristen uutta blogia, mutta mulle tuli huonokarma-fiilis, että uhrasin joskus niin paljon aikaa tälle versiolle täällä, joten voisin nyt käydä ainakin kurkkaamassa meiningin.  Onks siellä kettään enää?!

Pitkän aikaa mulla on ollut tunne, että kaipaan jotain sisältöä elämälleni; tiedän, kuulostaa varmaan tosi säälittävältä jos netissä paskankirjoittelu täyttää sitä aukkoa:D Mutta rehellisyyden nimissä kaipaan omaa pikku säätämistä, tuhertamista ja juttuja minkä vuoksi tämä blogihomma hyppäsi jostain kiljuen mieleeni, että NYT! Nyt on hyvä sauma! 

Vanha kamerani, jonka ostin tätä touhua varten oli silloin aikoinaan viimeisen päälle senaikainen vehje kuvaamiseen, mutta ei hitto; kyllä nämä luurit on sen verran kehittyneitä kameroineen nykypäivänä, että kokeilen tällä iphonella saada jotain eloa kuvien  muodossa tänne.  Myönnän, olen hukannut kameran laturin jonnekin ja mun varasto räjähtää kadulle, jos menen penkomaan sinne. Viimeksi työnsin jalalla tavaraa sisään, että sain oven paiskattua kiinni, joten jätän laturin etsimisen jollekin muulle päivälle, kunhan olen ensin meditoinut kaksi tuntia, tehnyt hengitysharjoituksia ja valmistautunut siihen paskan määrään mikä putoaa mun päälle kun avaan oven.

Mä olen melkoisen pihalla nykyaikaisesta bloggailusta, joten jätän stressin heti täydellisyyden tavoittelusta vessanpönttöön ja teen vaan vanhalla näppituntumalla tätä ja kirjoittelen milloin mistäkin epäolennaisesta ja elämästäni Bridget Alexandra Jonesina. 

Kaksi vuotta mennyt about viimeisestä kirjoituksesta, joten mistähän aloittaisin.

Työskentelen edelleen kahvila-alalla, Robi-koira on hengissä, olen pääsyt kolmenkympin kriisistä yli ja nyt haaveilen seuraavasta reissusta ulkomaille. Olen yhtä ADHD kuin aina ennenkin, kahviaddikti, viha-rakkaussuhteen omaava salia kohtaan; olen nyt onnistunut käymään jokusen aikaa säännöllisesti kuitenkin siellä- kiitos aktiivikellon josta mulle on tullut pakkomielle. Tavoitekalorit ja askeleet on vaan saatava täyteen ja OCD-kohtaus iski eilen kun 100 askelta puuttui tavoitteesta, joten jäin tamppaamaan paikalleni sängyn viereen yöpaita päällä puoliunessa kun olin jo nukahtanut sohvalle.  Olin varmaan aika hauskannäköinen retuli :D

Mutta anyway. 

Jos kaikki lukijaiset ovat kaikonneen tämän megatauon aikana, niin ymmärrän! Mutta jos siellä joku vielä on niin huua Hep! Mulle tuli outo fläsäri siitä kuinka onnellinen kirkulainen olin kun sain ensimäisen lukijan kommentin aloittaessani tän hommelin miljoonavuotta sitten. 

Hauskaa torstaita kaikille, mun on pakko duunata vielä yks kotisivuhommeli loppuun ja lähtee lenkille koiran kanssa.

Adios Amigos

Im here

Hellööööyy.

Käyks täällä vielä poppoota? Koitan pitää tätä blogia nyt vähän hengissä, sillä näitä vanhoja postauksia on älymukava lukea vuosien jälkeen, puskee niin paljon muistoja pintaan jokaisesta.
Aika välillä kun tuppaa menemään niin nopeasti, että jää ihan miettimään mitä sitä oikeastaan on tullut edes tehtyä vai onko tullu tehtyä mitään. Pakko jättää edes itselleen todistusaineistoa elämisestään, et ei pääse mummona sit valittelemaan ettei tehnyt tarpeeksi. 

Anyways, lyhyesti kuulumiset:

Hengissä.

Jep, jalat ja kädet näyttää vielä liikkuvan, tarkistin


Onnellinen?

Osittain, ei sitä varmaan koskaan ole täysin tyytyväinen elämäänsä, mutta duunit on, katto pään päällä, elukat, ystävät ja maksa ei ole pettänyt vielä. Velkaantunut ehkä kyllä, mutta olen sijoittanut niin järkeviin juttuihin ettei se haittaa. Bemari ei koskaan petä.


"Villi ja viriili"?

Luulin, että meno hidastuisi vanhetessa, mutta tässä kolmenkympin kynnyksellä 
en ole koskaan mennyt niin lujaa kuin nyt. Kokoajan tapahtumia ja menoa joka päivälle. Kiirettä liikaa, pitäisi levätä enemmän.


Perhe, lapset, omakotitalo valkoisine aitoineen ja koira pihalla?

Ei ole, eikä näillä näkymin tule. Olen liian vanhanaikainen lapsien suhteen, joten mun tämän hetkinen elämä ei kulje käsi kädessä ajatuksen kanssa. Tosin koira on ja pysyy. Vielä olen pysytellyt landella, mutta olen haaveillut ostavani pienen omakotitalon lähempänä keskustaa.


Tulevaisuudennäkymiä?

Terveempi keho ja mieli, treenausta hulluna. Hyvää freshiä ja terveellistä ruokaa. Paljon reissailua ulko-ja kotimaassa. Rakkautta, ystäviä..
Lähdetään  parin viikon päästä kaveriporukalla Mallorcalle ja sieltä Ibizalle. Pitäisi hyvät kolmekymppiset juhlia siinä. Kesällä suunnitteilla Unkarin reissua kaverin tykö sekä haluaisin Las Palmasille tähtientutkimuslaitokselle näkemään kaikkea.  Festareita joka lähtöön ja mökkeilyä. Hyvällä tsägällä uusi koti ja auto. Mikäli selviän hengissä kolmekymppisistä.

Jebou. Superhyperkovasta alotuksesta huolimatta mun ajatustenvirtaus on tällä hetkellä sitä luokkaa että virtahevolla on kumisaappaat korvissa ja uunivuoka nenässä, joten luovutan ja kirjottelen paremmalla focuksella myöhemmin.

Golden sands, Bulgaria

Yksi lomaviikko tuli ja meni niin nopsaan, että käteen jäi vain läjä kuvia puhelimeen ja rusketusraidat. (sekä vähän kankkunen).

Oltiin koko viime viikko tosiaan Bulgarian kultahietikolla ystäväporukalla vähän huilimassa ja rentoutumassa Mustanmeren aaltojen äärellä. Tosin melko rankaksi sekin loma lopulta yltyi, kun jokaisen nurkan takana ravintoloiden sisäänheittäjät olivat kuin seireeneitä, jotka kuiskailivat korviin kaikenlaista:  10 shottia... Vain kaksi euroa.... Tule..... Vain kaksi euroa, ihan mita sina haluat vain.....

Majoituttiin Golden line- nimisessä neljän tähden hotellissa lähellä partystreettiä ja rantakatua. Hotelli oli muuten hieno ja huoneet mahtavia, mutta henkilökunta oli aivan järkyttävän epäystävällistä. En ole ikinä törmännyt aikaisemmin semmoiseen käyttäytymiseen hotellin respassa. Tuhahdeltiin, pyöriteltiin silmiä, paiskottiin papereita ja passeja vihaisesti ja käytös oli muutenkin tosi vähättelevää ja välillä jopa.. agressiivista? Kuulin käytävillä monien puhuvan tästä, joten en ollut ainoa joka kiinnitti huomiota tällaiseen omituiseen meininkiin tässä maassa. Ilmeisesti se on aika yleistä täällä, kun joku jossain naistenhuoneellakin ehti varoittaa etukäteen.

 Okei, ehkä joltain markkinakojujen myyjiltä osasin odottaa tuhahtelua, kun mitään ei ostakkaan, mutta että neljän tähden hotellin henkilökunnalta? Luulisi, että niiden tähtien ansaitsemiseen tarvitaan muutakin kuin hienot huoneet. 

Käveltiin jokapäivä noin 25000 askelta kelloni mukaan, joten kengät hajosivat miltei heti ja jalat olivat ihan rakkuloilla jo alkuviikosta. Käytiin meressä uimassa, kerättiin simpukoita, otettiin aurinkoa, shoppailtiin ja syötiin kaikkea ulkona, käytiin fish spassa ja koitettiin osallistua kaikkeen mahdolliseen, mihin vaan pystyi. Saksalaisia oli niin perkeleesti, löysimme itsemme jostain allasbileistä, jossa huudatettiin jatkuvalla syötöllä Ikke Hüftgoldia, luoja..
 Otettiin tatskat, poltettiin shisha-piippua ja otettiin kaikkein yrjöttävimmän näköisiä shotteja.

Viimeisinä iltoina otettiin joku kyyti Varnan keskustaan ja käytiin kunnon ruokakaupassa, kun mistään ei saanut leipää, lihaa tai kanaa. Ostettiin vähän viintä ja laitettiin kunnon illallinen porukan kesken meidän hotellihuoneessa. Illalla tulikin iso ilotulitusnäytös jostakin melko läheltä, nähtiin se hyvin partsilta! Siinä oli kiva kilistellä ja kippistellä mukavan lomaviikon lopuksi.

Oli mukava reissu oman porukkamme osalta, mutta en välttämättä lähtisi enää uudestaan Kultahietikolle. Paikat tuli nähtyä parissa päivässä ja loppuaika menikin sitten ryypätessä tylsyyden ja halpojen juomien takia. Ja paluulento oli sen takia aivan kaamea. Parkusin hormoni-darrahöyryissäni, kun kone heilahteli tuulessa ja pikkulapset potkivät selkänojia. Olin kertakaikkiaan helpottunut ja onnellinen, kun pääsin kotiin eläimieni pariin!

Vihreää yllä sekä auringonpaistetta

Ja nää kesäpäivät senkun jatkuu! Ihan mahtavaa! Jo nyt on ollut enemmän hellepäiviä, kuin koko viimevuonna! Toivotaan, että tuuri jatkuu ja saadaan nauttia lämpimästä kesästä mahdollisimman pitkään. Mulla ainakin valo ja lämpö saa aikaan hirveän virtapiikin ja yritän ehtiä tekemään mahdollisimman paljon kaikkea, mitä ei muuten pysty kuin kesäisin tekemään. Meillä on jo nyt ihan hirveästi menoa ja meininkiä suunniteltu toisensa perään. Liftaus ja reppureissaus ovat elämäni suola, vaikka viimevuosina ei ole uskaltanut liftaillakaan enää samalla tavalla kuin ennen. Nykypäivänä pitää olla hyvin varovainen, jopa täällä kotimaassa. Silmät ja korvat tarkkana, maalaisjärki mukana.  Mutta porkkanaankin voi tukehtua, joten ei pidä liikaa alkaa pelkäämään, ettei menetä iloa mieleisistään asioista.

Oon aina rakastanut vieraita kaupunkeja ja spontaaneja reissuja, joissa ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tänä kesänä olisi tarkoitus kiertää ainakin RMJ, blockfest, rockfest ja Seinäjoen hiphop festarit sekä pari muuta yksittäistä keikkaa. Hangon regattaan ja paikallisille Rantajameille mennään, jos ehtinee kaikessa tohinassa. Huhheijakkaa. Rahan menoa ei voi siis estää. Mutta se ei haittaa, sillä muistot ovat ainoita asioita millä on enää merkitystä siinä vaiheessa kun ollaan kuolinvuoteella. 

Enskuussa mennään muuten katsomaan Hollywood Vampiresia eli Johnny Deppiä ja Alice Cooperia! Haaveilin, että jos saan iholleni Johnnyn tai Alicen nimmarin jollain ihmeen tsägällä niin käyn tatuoimassa sen samantien. Ei varmaan tuu onnistumaan, mutta koitetaan! 

Ensviikolla olisi myös lähtö Bulgariaan viikoksi ja mua on taas alkanut vähän pelottamaan lentäminen, kun näen niin levottomia unia siitä ja kundikaverit on pelotelleet lentoturmatarinoilla. Mulkut.

Mulla kävi pikku haaveri töissä ja reväytin niskani jotenkin nostaessani laatikkoa hyllyltä, kun yritin varoa asiakkaita siinä vieressä. Ensimäisen illan paruin ja konttasin himassa. Nyt on kolme päivää jo takana näiden niskakipujen kanssa, joiden kanssa vääntelehdin kokoajan. Olen koittanut kaikkeni tehdä, mutta ei oikein auta mikään. Huomenna olisi urheiluhierojalle aika aamusta ja mä tiedän että tuun parkumaan kivusta siellä. Sekoon varmaan siihen penkkiin, kun se alkaa painamaan tosta kipeästä kohdasta. 

Mutta nauttikaahan te ystäväiset lämpimästä kelistä tänään ja jokaisena päivänä, kun se meille suodaan :-)

Mikä kesä!

Jebou!

Rähjääntynyt landepaukku kun näkee auringon pitkästä aikaa, niin alkaa taas vaatekaappien armoton myllääminen ja koko kämppä on täyskaaos. Kaikki kesävaatteet esille ja siinä ahneudessaan kun hamstraa kaikki kivat kesätamineet, korut ja kerrastot kerralla päällensä siinä älyttömässä auringon aiheuttamassa deliriumissa, alkaa näyttää enemmänkin sirkuspelleltä. Tajusin sen tuossa kun seisoin peilin edessä 9 vaatekappaletta päällä koruineni ja olin ottamassa mukaani kahta laukkua. Jopa naurahdin siinä itselleni, et mitä mä olen oikein tekemässä.

Sain itseni kuitenkin tolkkuihin vaatekriisistä ja lähdettiin viimein jätkien kanssa laskemaan vene järvelle ensimäistä kertaa tänä vuonna. Olin henkisesti valmistautunut riitaan siitä, kuka joutuu ajamaan veneen trailerilla kotiin illan päätteeksi tai siihen että moottori sammuu keskelle järveä eikä käynnisty enää tai vähintäänkin siihen että ollaan karilla, kun pojat juo kaljaa ja kalastaa siinä ohella kulissina.

Ihme kyllä kaikki meni niin sulavasti, etten edes usko. Moottori käynnistyi kerrasta ja oli kerrassaan mukavaa.  Käytiin jopa Abc:lla, kun veneen sai siihen sillan alle nätisti parkkiin. Kuunneltiin musiikkia ja käytiin pyörähtää rannassa kattomassa meininkiä. Syötiin veneessä lounas ja otettiin aurinkoa kun oli kerrankin lämmin aurinkoinen päivä. Siitä ei päivä parane enää.
Ihmisiä nauratti kun veneen mela oli kuitenkin jäänyt kotiin, niin nakkasin kaverin Fiskarsin lumilapion varuiksi mukaan. Itseasiassa se toimi ihan helkutin hyvin, kun oli pakko meloa kauemmas rannasta ettei potkuri ottais pohjaan!
Tosin naapurikalastajat katteli tosi pitkäääääään.

Vapun pikakatsaus

Heips!

Huhhuh. Vapunvietosta selviydytty ja kaikesta muusta hässäkästä. Mä en meinaa jotenkin millään palautua vieläkään vaativasta viikonlopusta. Kävin salilla vetämässä kaikki maitohapoille, että saisin jonkunlaista mielenrauhaa tähän kaaokseen. Mutta silti jäi kiire päälle, viikon saanut juosta pää kolmantena jalkana ja pitäis olla 13 kättä, että ehtii tehdä kaiken samaan aikaan. Tää jatkuva kiireen tuntu tappaa oikeesti! Osaan olla usein niin vaativa itselleni, että yritän selvitä 10:sta deadlinesta samaanaikaan vaikka järkevästi ajatellen tiedän, etten pysty siihen kaikkeen. Mutta yritän aina niin kovasti, että saan itseni repeytymään väkisinkin moneen suuntaan ja aina selviän kaikesta hilkulla. Aika roughia toimintaa pitkällä tähtäimellä ja hiton uuvuttavaa.

Anyways. Mun yksisarvisasusta puuttui tietysti kaikkein oleellisin eli sarvi, joka unohtui kaverini kämpille. Toinen ystäväni esitteli mut kaikille sitten dragqueenina, sillä näytin hänen mielestään ihan RuPaulilta.
Jotkut tosikot luuli mua oikeasti draggariksi ja ne alkoi kyselemään kaikkea outoa. Mutta olin niin kovis, etten jäänyt korjailemaan asiaa.

Olin myös onnekas blackjack-pöydässä ja voitin ison läjän pelimerkkejä.  Mutta myöhemmin hävisin ne kaikki ahneuksissani.

Ja joku varasti myös mun peruukin baarissa.

Pikaiset kuulumiset

Ulkona alkaa olla jo sen verran lämmintä, että kehtasin heittää nahkarotsin päälle ja painuin kaupunkiin hengailemaan ennen töitä. Eilen aamulla menin vasta kahteen töihin ja arvatkaa mitä tein koko aamun... Pelasin Final fantasy x-2:sta pleikalla! Oikeesti! Yleensä juoksen kuin päätön kana joka suuntaan, jos mulla on vähänkin vapaa-aikaa itselläni. Se oli itseasiassa aika mukavaa löhötä ja juoda iso kuppi teetä siinä pelaillessa. Sillain puolimaalteen tukka pystyssä Apen aamutakki päällä. Se tosin aina raivoo, etten saisi pitää sen tossuja ja aamutakkia päällä, kun kuorrutan sen aina teellä ja ruoanmuruilla. Mutta vaikka meillä on samanlaiset, niin sen takki on parempi. Sama koskee aina sen ruoka-annoksiakin ja kähvellän nekin, jos se ei pidä tiukasti lautasestaan kiinni.

Hittolainen kun pitäis revetä joka suuntaan la-ma välillä. On keikkaa, synttäreitä, muuttoa ja vappubileitä. Mulle alkaa pikkuhiljaa selvenee, että kaikki on ihan vituilleen organisoitu. Pitääpä varmaan siis istua alas ja miettiä joku stragedia, miten ehdin olemaan kaikessa mukana, sillä joku päivä kosahtaa, kun oon buukannut liikaa juttuja, joihin en vaan kykene repeytymään.

Mutta ennen sitä repeytymistä voisin laittaa pikavappusimat tänään tulemaan ja käydä systerillä laittamassa tukka edustuskuntoon! Onneksi huomenna on vapaapäivä, niin ehtii ajatella jotakin.