Rähjääntynyt landepaukku kun näkee auringon pitkästä aikaa, niin alkaa taas vaatekaappien armoton myllääminen ja koko kämppä on täyskaaos. Kaikki kesävaatteet esille ja siinä ahneudessaan kun hamstraa kaikki kivat kesätamineet, korut ja kerrastot kerralla päällensä siinä älyttömässä auringon aiheuttamassa deliriumissa, alkaa näyttää enemmänkin sirkuspelleltä. Tajusin sen tuossa kun seisoin peilin edessä 9 vaatekappaletta päällä koruineni ja olin ottamassa mukaani kahta laukkua. Jopa naurahdin siinä itselleni, et mitä mä olen oikein tekemässä.
Sain itseni kuitenkin tolkkuihin vaatekriisistä ja lähdettiin viimein jätkien kanssa laskemaan vene järvelle ensimäistä kertaa tänä vuonna. Olin henkisesti valmistautunut riitaan siitä, kuka joutuu ajamaan veneen trailerilla kotiin illan päätteeksi tai siihen että moottori sammuu keskelle järveä eikä käynnisty enää tai vähintäänkin siihen että ollaan karilla, kun pojat juo kaljaa ja kalastaa siinä ohella kulissina.
Ihme kyllä kaikki meni niin sulavasti, etten edes usko. Moottori käynnistyi kerrasta ja oli kerrassaan mukavaa. Käytiin jopa Abc:lla, kun veneen sai siihen sillan alle nätisti parkkiin. Kuunneltiin musiikkia ja käytiin pyörähtää rannassa kattomassa meininkiä. Syötiin veneessä lounas ja otettiin aurinkoa kun oli kerrankin lämmin aurinkoinen päivä. Siitä ei päivä parane enää.
Ihmisiä nauratti kun veneen mela oli kuitenkin jäänyt kotiin, niin nakkasin kaverin Fiskarsin lumilapion varuiksi mukaan. Itseasiassa se toimi ihan helkutin hyvin, kun oli pakko meloa kauemmas rannasta ettei potkuri ottais pohjaan!
Tosin naapurikalastajat katteli tosi pitkäääääään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥