sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Memories remains



Olipas taas hektinen päivä töissä pullien ja leivosten keskellä.
Muut kaupat olivat kiinni, joten kaikki rynnivät ostamaan isänpäivälahjaa, leivoksia ja kakkuja meiltä isossa rysässä! Taas mentiin pää kolmantena jalkana ja joka sormet tekivät eri asiaa, kun piti palvella asiakkaita, leipoa, kuorruttaa ja koristella ..  Ainakin tietää tehneensä töitä, kun nukahtaa töiden jälkeen tunniksi sohvalle kengät ja takki päällä! Iloiset hymyt ja kiitokset korvaavat usein työn rääkin, mutta tänään olen ollut kieltämättä aika mietteliäs ja ajatuksissani.
En ole nähnyt omaa isääni kohta kolmeen vuoteen,
en tiedä miltä hän enää näyttää tai ajattelee, tekee tai missä hän on, tai onko hän edes elossa enää.

Katkeran vihaisenakin siitä, että jäimme yksin siskoni kanssa, kaipasin tänään isää vierelleni, jolle olisin voinut tehdä oman isänpäiväleivoksen, kortin.. Kertoa ja näyttää mitä olen saavuttanut ja kuinka vahva minä olen tänä päivänä, kuinka olen pitänyt kaiken kasassa, vaikka kaikki murtui ympäriltä.
Rakentanut kaiken uudestaan tuhkakasasta..  Kävin katsomassa vanhoja runojani tuohon aikoihin, kieltämättä,
sitä lukiessani sisälläni jyllää muistot tuosta katkeruudesta, surusta, ikävästä, vihasta..
Yhtäkkiä kaikki ne tunteet koskettavat jälleen ja tunnen kuinka ne yhä vellovat sisälläni, vaikka olen yrittänyt unohtaa kaiken vuosien varrella.

Katselin vanhoja runojani rakkausrunot.com:ssa ja löysin tämän vanhan, joka sai minut itkemään jälleen


I have kept so much pain inside me
I havent found a way how to release it

You're so near, but still too far away

Why i have to smile, even something rip my heart
Why i have to smile, even i have lost so important part

Theres again sad eyes looking away from me
One more look, please, just that you can see me

How i can forget these years, that you just did throw away
How i can stop these tears, that you make me do again

Even you're far away, this pain still keep killing me slowly inside
Even you're far away, i have to keep my smile up

And i maybe never gonna know, why did you leave your family
And i maybe never gonna stop missing, even i hate you so

Goodbye Father, i don't where are you now.
But i still miss you, i just want you to know.
>
28.09.2009


Kukaan lopusta perheestäni ei ole hiiskahtanutkaan tai vahingossa edes maininnut isänpäivästä mitään.
Hiljaa tiedän, mitä muut yhtä surullisesti miettivät.. Ehkä se on liian tuskaista sanoa ääneen, että on ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥