torstai 27. marraskuuta 2014

Kaiken äiti

Huhheihaa, tämä aamu on ollut niin jännitystä täynnä että kädetkin vapisee.
Tiedättekö, kun olette mielessänne käyneet jotakin asiaa läpi aina vaan uudestaan ja uudestaan, miten jokin tietty tilanne kulkisi, mitä toinen sanoisi jne..? Jonkinlainen saavutus tai etappi?
Mä olen maininnut siitä useaan otteeseen, että perhe tulee aina kaiken edelle ja varsinkin kun isä lähti, meidän pienestä naiskööristä on tullut todella tärkeä henkireikä minulle.
Jos mä jossain asiassa olen vielä periaatteiden nainen, rehellinen ja jostain asiasta en suostu tinkimään missään isonkaan kriisin keskellä niin en ikinä meidän perheeseen liittyvässä keskeisessä hyvinvoinnissa. Mä olisin valmis ottamaan lopputilin ja lähtemään vaikka omaishoitajaksi äidille siltä seisomalta jos tarve vaatisi. Siskoni ja äitini ovat edellä kaikkea, mitä pidän itselleni tärkeänä ja jos yksikin perheessämme voisi huonosti, minä voisin huonosti enkä lakkaisi etsimästä ratkaisua siihen hetkeksikään. Olemme voineet viimeaikoina toki hyvin, mutta halusin toteuttaa erään äitini haaveen, jonka sain vihdoin päätökseen..
Olenkin pitänyt visusti salassa jonkunaikaa, että toteutan äidin haaveen uudesta autosta, sillä hän todella ansaitsi sen siitä kaikesta mitä hän on eteeni tehnyt...
Tästä päästään siihen, että järjestelin hiljalleen asioita siihen malliin että sain ostettua äidilleni juuri  uuden auton ja heitin hänelle autonavaimet käteen, eikä hänellä ollut aavistustakaan mitä oli juuri tapahtunut. Kun hänelle valkeni, että se pihalla seisova punainen hieno Volvo oli hänen, hän parahti kyyneliin..Mua itkettää edes kirjoittaa siitä, kuinka sekaisin ja onnelliseksi hän tuli, sillä hänen vanhaa autoansa oli ikävä ajaa ja häntä moitittiin jopa töissä siitä. Enkä mä oikeastaan pysty oikeasti nyt edes kirjoittamaan, päivä on ollut niin tunteiden heittelehdintää, että joka asiassa meinaa tulla itku.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Balladi pesukoneelle

Viikonloppuvapaat on niin parhaita!
Mulla on nykyään niitä niin harvoin, että en ole osannut välittää edes siitä mikä päivä mulla on vapaata. Mutta on se eri asia kun on vapaata silloin kuin muillakin ja jopa pääsee kunnolla hengailemaan.  Itseasiassa uskon, että se on vaikuttanut todella paljon mun syksyaikaiseen olemiseen ja hyvinvointiin ylipäätänsä, sillä mulla on nyt niin paljon sitä enöörzii, että oon saanut tehtyä kaikkia turhakkeita pois ja oltua ystävien kanssa ihan eritavalla.
Tänään vihdoin ja viimein saatiin korjattua ihan itse omilla pikku kätösillämme ja todella vajavaisilla työvälineillä pesukoneeni (voiveitsellä), joka alkoi temppuilemaan monta viikkoa sitten. (lue:Siis pesukone, ei voiveitsi.) Jonkin ihme kahviyliannostuksen jälkeen tulikin avattua koko helahoito ja pelastettua se masiina jäteasemalta ja minutkin siinä ohella hermoromahduksen partaalta sillä koko vaatekerrastoni oli käytetty kaapista ja ne lojuivat kaikenlaisissa pyykkikoria tuuraavissa esineissä pitkin asuntoa ja pursuivat kylpyhuoneen korista uhkaavasti lähelle kissanlaatikkoa. Oi kyllä, viimeinen tikki oli se, että jompikumpi noista ihanista pikkukisuleista oli kaapinut mun vaalean lempparitopin mukanaan kissanpaskalaariin.
Anyway, luoja ne pesukoneen putket.. Ne olivat täynnä pinnejä, ponnareita ja öö.. Erään karvamaton lankoja.. Kuka voi olla niin typerä, että heittää karvalankamaton pesukoneeseen jonne se sitten räjähtää Puff ja miettii miksi kone ei toimi. En minä ainakaan. En varmana. Haju asunnossa oli kanssa aika loistava, oli ihme ettei naapurit soittaneet talkkaria katsomaan onko joku kuollut asuntoon.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mitään ei hajonnut ja mennyt pahempaan kuntoon (kuten voisi olettaa) ja pääasia on se että pääsen pyykkäämään tuon vuoren pois muutamassa päivässä!! Pesukone toimii taas kuin unelma ja se onkin pauhannut koko iltapäivän. Se vastapesty pyykin tuoksu asunnossa ja semmoinen kotirouva-olo niitä pestessä on ihan mahtavaa nyt, kun ollut tovin ilman tuota luksusvarustelua.
Pesukone. Miten voi olla kahteen asiaan niin rakastunut samaan aikaan kuin mieheen ja pesukoneeseen.
Mä ehkä rakastan ja tarvitsen kuitenkin sitä toista ihan sillain pikkuriikkisesti enemmän.
Juu, siis tietenkin sitä miestä.


Olen hurahtanut näihin gel effect- kynsilakkoihin! Tuo on sävyltään valkoinen harso ja  tuo toinen on kulmakarvavahaa, niin ne pysyvät helpommin aisoissa ja väri niissä!  :) 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ninnan nunna

Hei ihunat!

Mulla oli joku ihme lamaannus muutaman viikon blogin ja vähän kaiken muunkin suhteen, mutta nyt olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja alkanut kuntoilemaankin! En ole lähestynyt vaakaa pitkällä tikullakaan, vaan se on tungettu kaikkein syrjimpään nurkkaan sängyn alle, ettei kukaan vahingossakaan kaiva sitä esille sillä sitten se helvetti olisikin irti..
Nousin toissapäivävä ennen kuutta (!) ja lähdin juoksulenkille hortoilemaan ennen aamukahviakaan ja hampaidenpesua! Se on mun mittapuullani aivan käsittämätön yhtälö (juoksulenkki+klo 6 aamulla) mutta se fiilis sen jälkeen on ihan sanoinkuvaamatonta. Mä olin niin pirteä koko päivän pitkälle iltaan saakka mulla oli vielä järjetön kuormanpurkukin töissä ja kiire ilta. Illalla töiden jälkeen aloin vielä siivoamaankin ... Wtf

Ja jippaijee! Nyt jää asukuvat vähemmälle, olin vielä niin varma että nyt tuli kivoja kuvia, mutta koneelle saatuani ne huomasin että mulla oli jäänyt melko ruhtinaallisesti vetskarit auki ja ihonväriset pikkarit jalassa ne näytti MELKO häröiltä :'D


 Tässä on muutama tuote, joita olen käyttänyt viimeaikoina! Olen lärännyt itseruskettavien kanssa, sillä kosmetologi ystäväiseni suositteli erästä rusketusprayta ja otin neuvosta vaarin. Esittelen sen teille erikseen, se on tosi hyvä ja näppärä!  Color mask shampoo on myös ollut nyt paljon enemmän käytössä, sillä kasvatan omaa tummaa tyveä esiin ja tukka alkaa näin ollen näyttää keltaisenbeigeltä hetkessä! Ja tuosta helmi-sävystä tulee mun mielestä jotenkin "pehmeämmän" näköinen kuin normaali silverissä. Juuri semmoinen helmen "samea". Naamalle myös kasvoruskettajia, sillä toi rusketusspray on aika riski vetästä naamalle, varsinkin kun on blondi..(yritin jo, myönnän)


Me lähdetään Sampan kanssa katsomaan kohta puoliin se Nuija ja tosinuija 2 leffateatteriin, ja luoja, en kyllä tiiä olenko enemmän innoissani vai kauhuissani. Yleensä mua ärsyttää suunnattomasti katsoa elokuvia missä on "överityhmiä ihmisiä". Olen aina vihannut järjettömästi esim mr. Beania  :D Katon mielummin vaikka tulosvetoa ilman vetoa :D

lauantai 1. marraskuuta 2014

Hömppää

Oikein hyvää perjantai-iltaa!
Istuskelen yksinäni kotona kynttilöiden kajossa ja olen tehnyt kaikenlaisia kauneusrituaaleja rauhakseen kun muut ovat juhlimassa halloweenia. Työviikonloppu, yllätys. Toisaalta semmoinen pakollinen rauhallinen ilta tekee ihan terää, vaikka aikaisemmin itkeskelin yksinäisyyttäni ja sitä kun muut ovat pitämässä hauskaa. Mieli on vetänyt melkoista vuoristorataa kaikenmaailman lääkärinkäyntien, yksinolon ja runsaiden töiden takia. Mutta nämä on oikeasti niitä hetkiä kun on pakko relata kotona ja mieli nollaantuu, vaikka ajatukset pyörivät siellä kaikessa hauskassa mistä jää paitsi.
Pakko kuitenkin myöntää, että yksinäni saan tehtyä kaikenmaailman turhiatärkeitä seisoneita juttuja pois päiväjärjestyksestä. Kävin laskut läpi ja sain vihdoin lakattua varpaankynnetkin, joiden rapistunut pinkki väri koristeli enää vain kynsienpäitä. Se häiritsi joka kerta, kun otti sukat pois jalasta mutta ei koskaan saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Sain levitettyä pitkästä aikaa myös itseruskettavaa koko kehoon, sillä olen ainakin sata kertaa tuijottanut niitä purkkeja vessankaapissa ja joka kerta ajatellut, että tänään mä laitan noita.  Ja sain siinä inpistä värjätä myös hiustenpidennysten tyvet tummiksi, nyt kun kasvatan omaa tyveäni luonnolliseksi liukuvärjäykseksi! Hei katos, kyllä mä jotain oon saanutkin aikaiseksi. Niitä pieniä, suuria juttuja.