keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Odotusta

Hitto ja anteeksi heti siihen perään. Mokkula on reistaillut sen verran, etten ole juuri päässyt koneelle tekemään mitään, mutta onneksi työpaikan kone toimii taas kolmen korjaajan ja puolentoista kuukauden odottelun jälkeen. Voi jeesus tuota DNA:N väkeä!! Laskuja tulee miten sattuu ja verkot reistailee.
Anyways,  internetin koukuttamana pääsen taas tarinoimaan ja tutkailemaan maailmanmenoa (Maailmanmeno on yhtä kuin iltalehti ja facebook.. niin noloa kuin se onkin myöntää)

Yksi tosiasia: Olen joutunut aikuistumaan tässä lyhyessä ajassa niin valtavan paljon, että ihan kiukuttaa kuinka helppoa aikaisemmin on ollut.  Ennen niinkin itsestäänselvistä asioista on tullut oikeasti osa arkisia ongelmia.
Esimerkiksi yksi: Vaatteidenpesu.
Pyykinpesukoneen ollessa yhä tällä entisen elämäni herra EXÄLLÄ, jopa ihan arkisestakin pukeutumisestani on tullut yksi jokapäiväinen haaste  ja olen päässyt kokeilemaan mitä ihmeellisempiä (ja toinen toistaan noloimpia) vaate-ja asuyhdistelmiä likapyykin pakottamana..
Kaksi: Maito.
Jostain kumman syystä muuten puurnatusta ja hammasharjalla puhdistetusta kämpästä huolimatta vanhaksi mennyt paakkuinen maito on onnistunut pilaamaan monta kahvituokiota luonani.
MIKÄ IHME SIINÄ ON, meneekö aika liian nopeasti vai onko yksi litran maitotölkki vain niin kova pala tuhottavaksi yhden hengen talouteen, että tästedes vieraat saavat juoda kahvinsa mustana?!
Kolmas ja pahin; NORMAALI MELU?
Rivitalon päätykämpässä asuessani saatoin laittaa musiikit täysille jo kuuden aikaan aamulla vaaraakaan kiukkuisista tädeistä oven ulkopuolella. Keskellä yötä koirat ulvoi ja haukkui, joku kävi suihkussa ja Sonyn megatuhdit kotiteatterit jumputtavat juoksevan Vin Dieselin rintalihasten tahtiin pelkoakaan siitä, että joku saattaisi hermostua.
Täällä pienessä yksiössäni ei uskalla edes pieraista, kuin hiljaa likistäen vessassa ovi kiinni..

Mutta yksinasumisestalöytyy myös näitä hienojakin puolia; Voit liikkua alasti ja kuunnella sellaista musiikkia kuin haluat Beethoowenista Björkkiin ilman, että kukaan napisee taustalla. Ja käyttää kamalia nukkaantuneita mummokalsareita. Lisäksi kahvipaketti kestää kauemmin. Samoin hammastahna. Voit tuijottaa tuntikausia ulos ikkunasta ilman, että kukaan haukkuu sinua kyyläksi.


Melkoista juttua taas tulee, mikä taitaa johtua unenpuutteesta, pitkästä (ja rankasta :D) työpäivästä ja odotuksesta, että pääsen sulkemaan liikkeen ja ulos tyttöjen kanssa pikkulauantain yöelämään.



Hyvää keskiviikkoa kaikille, stay strong, tuned and with rocknroll

Rakkain terkuin Alexandra, yhdessä persoonassaan



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Suruhunnun takaa

Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, on ollut iso kynnys palata kirjoittelemaan tänne, koska kaikesta huolimatta olen yrittänyt pitää blogin ilmapiirin tekstien suhteen mahdollisimman positiivisina ja iloisina ja vältellyt kirjoittelua pahantuulisena tai surullisena.
En ole juuri saanut psyykattua itselleni hyvää ja iloista fiilistä edes hetkeksi yksinollessani kotona että saisin aikaiseksi kirjoittaa jotakin muuta kuin mitään sanomatonta mutinaa, mikä ei ketään kiinnosta. 
Mutta yrittänyttä ei laiteta


Itseasiassa juuri kun aloin saada jälleen vähän piristettyä itseäni, keittiöstä kuului kolahdus ja kissa juoksi suklaamuffinssi suussaan olkkarin poikki suoraan sängyn alle, 
meinasin purskauttaa kahvit läppärille !:D HAHA!!

Iloitsen toki ja vietän aikaa ystävieni kanssa, mutta shoppailu ja pröystäily on jäänyt vähemmälle. Hyvin paljon. 
Jotenkin raha on tuntunut menettäneen täysin merkityksensä, enkä saa uudesta materiasta samaa iloa irti kuin ennen. Eihän raha tai maallinen mammona tee onnelliseksi, onni koostuu niin pienistä asioista ettei niiden merkitystä yksittäisinä edes ymmärrä, tajua, huomaa..

Yksinolo teettää ongelmia, enkä meinaa malttaa pysyä kotonani tai missään, hetkessä oloni kalvaa kauhea yksinäisyyden tunne, toivottavasti kaikki paranee ajan kanssa ja osaan nauttia joskus vielä nauttia tästä omasta itsenäisyydestäni. Juoda suoraan maitotölkistä ja nostaa jalat pöydälle ja heilua likainen paita päällä kotona monta päivää.
Yhden kuukauden aikana on siis tapahtunut kaikenlaista; erosin yli viiden vuoden suhteesta, muutin ensimäiseen asuntooni yksin, menetin ruokahaluni tyystin ja  laihduin liki 6 kiloa ja ehtinyt tuntea jopa pieniä ihastumisen tunteita. 
Mikä ehkä pitää mut henkisesti vielä järjissäni





Tiedän selviytyväni tästä, olen kaiken sen rakentanut ja pystyn rakentamaan kaiken vielä kerran uudestaankin. 
Rakas blogi ja lukijat, olette yksi voimavara, jonka olen tyystin unohtanut, mutta onneksi vain hetkeksi.