tiistai 22. maaliskuuta 2016

Lettipää


Heips misuset tipuset!!

Tänään olisi tarkoitus käydä hakemassa vähän väriä kuontaloon solariumista sillä naamani on kalpea kuin kalkkilaivan kapteenilla! Oli kesä tai talvi tää naama on jäätävän valkoinen, vaikka muu kroppa olisikin saanut aurinkoa. Yritin läträtä vanhoilla ruskettavilla tuotteillanikin, mutta huhhei ne levahtaa ja menee iholla ihan lehmän täpliksi (Hyvä kuvaus) Se solkku tuntuu tehoavan muutenkin hyvin myös akneihoon! En tiedä millä sen perustelisin, mutta jotenkin ruskettuneena kasvojen iho näyttää paljon sileämmältä ja smoothimmalta sekä punaisuus kaikkoaa ihosta ellei käräytä itseään huolella :D

En ole ikinä ollut "letti-ihmisiä", mutta kokeilin huvikseni näitä supercooleja ranskanlettejä (tai minun tapauksessani sekasikiö-siksaklettejä) ja ne näytti aika kivalta! Mulla on tosin Chloesin teippipidennykset nyt päässä, niin saa olla tarkkana, ettei näy rumasti takaraivosta osiot. Noista pidennyksistä tulee postaus ihan justiinsa!




Sain syntymäpäivälahjaksi ihan sairaan ihanaa YSL:n havuvettä eli tuo black opium! <3 Tuoksu on ihan mielettömän hyvä! Muistaakseni se oli joku vuoden ostetuin tai jotenkin palkituin hajuvesiuutuus. Käykääs tuoksuttelemassa jossain kun ehditte!

Birthday

Täytin siis vuosia tässä hiljan ja tuli juhlittua like old school... 
(Jäätävä känni, mitä sitä turhaan alkaa hienostelemaan) 
Tässä lähentyessä kolmekymppisiä (LUOJA TOTTA SEN ON) mä olen pikkuhiljaa alkanut luopumaan niistä kaikista stereotypioista mitä oon itselleni ehtinyt luomaan tässä elämäni aikana koskien kaikkea elämiseen, sitoutumiseen ja varallisuuteen liittyviä odotuksia.  Mulla on aikoinaan ollut hyvinkin selvää mihin ikään pitää tyyliin saada lapsia, hankkia omakotitalo, mennä naimisiin, piti olla hieno auto ym. Olin aikaisemmin aika tiukka itselleni näissä asioissa ja halusin ikäänkuin suorittaa elämäni juuri sillain miten se suomalaisissa unelmissa menee. Olin pöljä, ei ihmisten onnellisuus kulje samassa muotissa toisten kanssa. Kalastelin menestystä, suosiota ja arvostusta niin paljon työnohella ja rahalla, että meinasin unohtaa kuka olen ja mistä tulen.
Mä kasvoin hevosen paskanhajussa tallissa, leikin vanhoilla rikkinäisillä kierrätyskeskuksesta hommatuilla leluilla ja ropasin suzuki PV:tä omin käsin ja olin ihan vitun onnellinen. Mulla oli tosi sähäkkä luonnonkihara, joka sai vaellella naamalla ihan miten tahtoi. Mä olen se.


Kun muistelen viime vuosia, oon puskenut eteenpäin semmoisella puhdilla tavoitellessani näitä päässäni kehittelemiäni juttuja, etten ole elänyt juuri ollenkaan. Muistan erään illan ystävien kanssa, jolloin olin vaan niin väsynyt. Niin väsynyt, että koko ilta tuntui olevan vain yksi suoritusten suuressa joukossa ja suoritin sitä sillain että saisin vain tyyliin postauksen tänne siitä.
"Tulee palkankorotusta, ollaan onnellisessa parisuhteessa, nähdään ystäviä usein on niin kivaa" 

Pohdin aika pitkään sen illan jälkeen että millon sitä on vaan alkanut suorittaa/lusia elämäänsä?
Mä kuitenkin olen aina ollut se huoleton ja vastuuton ilolla leikittelevä ihminen. Mulle on ollut jäätävän tärkeää, että kaikilla on hauskaa eikä kukaan jää ulkopuoliseksi, teen itteni ihan pelleksi vaikka linnanjuhlissa, jotta saisin ystäväni viihtymään. Ei ollut yhtään mun kaltaista olla niin "epäläsnä".
Tajusin sen aina jälkeenpäin, kun multa kysyttiin miten meni ja oliko kivaa enkä osannut vastata.
En oikein muistanu niistä mitään. Tai oikeastaan koko kuluneesta viikosta.


Sain jonkun stopin tossa vuoden vaihteessa ja aloin duunaa omia juttuja vähän sivummalla muista. Luin paljon kirjoja filosofiasta. Kaivoin vanhoja päiväkirjoja esiin ja luin ne silmät kyynelehtien. Juttelin nuoruudestani perheeni kanssa. Jotenkin rauhoituin ja aloin kelaa asioita vähän uudesta kulmasta. 
Mun ei oo pakko vaan suorittaa tätä elämää pois alta  jonkun luoman "onnellisuuskaavan" myötä, me ollaan kaikki omia suutareitamme ja tiedetään mitkä kengät tuntuu parhaimmalta omissa jaloissa

Viitaten siis sanontaan "Kokeile kävellä muiden kengissä"


Anyway, itsetutkiskelu on tuottanu tulosta monelta kantilta ja oon voinu paremmin kuin koskaan viimeaikoina! Henkeä ei kurista heti aamusta ja öisin saan nukuttua, enkä tuijottele kattoon. Oon jättänyt turhanpäiväsen shoppailun (melkein) ja keskittynyt olennaisiin juttuihin. Oon käynyt kirjastossa lueskelemassa ja tavannut yhtä ihanaa ihmistä. Oon tosiaan höllännyt ja antanut paljon viikonloppuvuoroja pois, että saan olla ihmisten kanssa ihan ajan kanssa.
Se on muuttanu todella paljon fiiliksiä kaiken suhteen!


Heh, tästä ei tullu yhtään semmonen kirjoitus mitä mietin mut ajatuksia vaan satoi näppikselle! Varmaan joku ikäkriisi!
Mutta kuitenkin tän koko postauksen tarkoitus oli kertoa että mulla oli tosi mukava syntymäpäivä ja mieletön talviloma. Im blessed.

Valo

Hellou my fellow!

Taas se alkaa. Yltiömäinen kesävaatteiden hamstraaminen, kodin suursiivous, keltaisten tulppaaneiden jatkuva ostaminen, lenkkeily, fiilistely auringosta ja jäätelökioskien bongaaminen! KEVÄT!
Oikeastaan huomasin sen tuossa aamuvuoroon mennessäni, että jumaliste on ihan valoisaa vaikka kello on 6 aamulla. Luulin nukkuneeni pommiin ja juoksin reinot jalassa tarhapöllönä autoon kelloa edes katsomatta ja vauhdilla töihin!
Suunnittelin tossa jopa jo skootterin hommaamista, sillä mikään ei oo siistimpää kuin töiden jälkeen  pistaasijätski ilta-auringossa ja lähtee skopalla himaan tukka hulmuten.
Saan muutenkin tästä valon määrästä koko päivän kestävän ADHD-kohtauksen.:D


Ystäväni vei mut synttärilounaalle Chico's:iin ja olin ihan äly-yllättynyt kuinka hyvää ruokaa siellä oli! Olen monenmonta kertaa pettynyt latteasti maustettuihin annoksiin, joista paistaa nopeallakin vilkaisulla pakastetuotteiden käyttö.. Mut tää mesta oli mieletön! Naistenpäivän kunniaksi jälkkärin sai kaupanpäällisiksi ja mun oli pakko valita hetkeäkään epäröimättä... Rocky road jätskillä!! <3 <3 <3 Pääruoka annoksen nimi oli Bonnie&Glyde, jonka vuoksi valkkasin sen kaikista :D


 Ai niin, pakko kertoa. Saatiin äidin kanssa erään taulun vedos muutama vuosi takaperin yhdeltä tutulta maalarilta ja bongattiin se käärö uudestaan siivouksen lomassa pitkän ajan jälkeen.  Googlettelin hieman ja HUH! Mies kuka antoi sen on kuuluisa maalari Antti Vuori ja hänen taulut alkavat hinnasta 390€ ylöspäin! Tosin meillä on hänen ensimäinen ikinä maalattu vedos signeerauksella. En oo ikinä älynny tommosta tattimaailman taidetta ( Anteeksi taidekriitikot sekä Antti Vuori) enkä saisi tylsään harmaavalkoiseen sisustukseeni ikinä tätä taulua sovitettua.