keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Hitto tätä stressiä

Pää on ihan pyörällä kaikesta muuttohässäkästä, paperihommista, vuokratakuu&vakuutusasioista, työnmäärästä, tulevista remonttiasioista, tavarat on siellä täällä, enkä löydä edes puhtaita sukkia saatika suoristusrautaa Äääääääääääääääää!!  Sekoon kohta. Ja ennen kaikkea, mikä tässä eniten heittää vettä myllyyn on jatkuvasti äärimmäisyyksiin heittelevä mielialani. Vanhaa asuntoa tyhjennellessä voin alkaa ihan yhtäkkiä parkumaan täyttä kurkkua ja tuntuu etten tahdo tai edes pysty muuttamaan kodistani pois ja jättämään taakseni kaikkia niitä muistoja ja asioita kotini ympärillä. Tuntuu siltä että koko sydämeni särkyy ja alan pian epäilemään miksi edes olen tekemässä tätä. Ihan friikki olo. Tää ottaa jotenkin kovin tunteisiin mulla. Olen juuri nyt havittelemassa yhtä suurinta tavoitteistani ja haaveistani ja sydän tuntuu pistävän vastaan. En ymmärrä miksi.
Eilen kävin viimeistä kertaa suihkussa vanhalla asunnolla, kun pesutarvikkeet olivat siellä. Istuin kylppärin lattialla ja tuijottelin haljennutta laattaa lattian rajassa, muistan kuin hajotin sen silloin vahingossa vuosia sitten. Ja miten niin paruin ja se vitutti mua. Jotenkin sitä havannoi kaikkea eri  tavoin nyt kun tietää, että uusi sivu on kääntymässä elämässä. Mun on pakko myöntää, että pelottaa.
Tämä on ihan älytöntä ryöpytystä  ja oon henkisesti jotenkin tosi väsynyt. Toisaalta oon tehny hirmusesti töitä ja mulla on ollu 3 vapaapäivää kolmen viikon aikana ja kaikki vapaa-aika menee muuttohässäköihin ym. Huomaan, että alkaa olla vähän ärtynyt eikä motoriikkakaan tunnu pelittävän hyvin, kun kokoajan pudotan käsistäni tavaroita tai törmäilen seiniin. Hitto aikamoista ryöpytystä, kaikki samaan aikaan. AINA!

Oltiin eilen perheen kesken vähän viettämässä laatuaikaa Happy Joessa. Juotiin oluet ja syötiin hyvät pöperöt. Tuntu tosi hyvältä saada ajatuksia vähän pois kaikesta tästä myllerryksestä, tarvitsisin oikeasti vähän omaa aikaa nyt, mutta en vaan pysty repimään sitä tällä hetkellä mistään.
Käytiin muuten myös I love me- messuilla tyttöjen kanssa, mutta ei ehditty millään pyöriä kaikkea läpi puolessatoista tunnissa. Aika meni niin äkkiä, kun piti pyörähtää ikeassakin synttäritarjoukset katsastamassa ja olin aamulla töissä. Löysin onneksi tosi hyvän contour- ja luomiväripaletin, mistä oon tosi happy. 
Yks jännä juttu siel oli meinaa Victorian secret-kojussa. Tää hintaharakka näki heti, että ne tuoksut oli kalliiimpia, mitä Suomesta saa vaikka pitäis olla tyyliin messutarjoukset :D

Tykkään näistä ihan simona!!


tiistai 18. lokakuuta 2016

Hei hei, mitä sulle kuuluu?

Hellou.
Mä olen ollut hemmetin kiiruskainen, sillä oon toteuttamassa para-aikaa yhtä suurinta haavettani. Ja tämä ei ole ihan mikä tahansa haave, vaan semmonen haave mikä on kulkenut mun korvien välissä ainakin 20 vuotta. Kaikki tuntuu tapahtuvan niin äkkiä, etten pysy oikein perässä, mutta nyt hiljennyin hetkeksi istumaan tähän ja fundeeraamaan. Oikeastaan kaikki mitä on tämän vuoden sisällä tapahtunutkin, on vienyt minua oikeaan suuntaan ja olen saavuttanut elämässäni lyhyen ajan aikana enemmän kuin ikinä ennen.
Ja tiedättekö sen tunteen, kun... Asiat alkaa vaan loksahdella paikalleen vaikka ennen tuntuu että koko maailma pisti vastaan, kun olet yrittänyt kaikin voimin saavuttaa jotain? Oon hiton kiitollinen, että elämä alkaa pikku hiljaa helpottaa kaiken sen pahan, epäonnistumisien ja vastoinkäymisien jälkeen. Pystyy hengittämään niinku oikeasti.Tein aika hurjia juttuja omalla mittapuullani, kuten että tapasin faijan 7 vuoden jälkeen, uskaltauduin lähteä maailmalle ja kohtasin suurimman pelkoni eli lentokoneet mitä välttelin 27 vuotta ja nyt vielä toteutan yhden suurimmista haaveistani:
Muutan ihan oikeasti omakotitaloon keskelle landea ilman naapurin häivääkään.
Minä kaupunkilaistyttö.


Jos minua ei yhtään paremmin tunne, musta voisi saada sellaisen kuvan etten viihdy landella hevosenpaskanhajussa, mutta itseasiassa olen aina ollut pieni tallityttö joka ei halunnut viettää viikonloppuja betonin keskellä cooleissa porukoissa, vaan tallilla. Oon aina ollut luonnonläheinen, vähän jopa erakoitunutkin. Tuun itseasiassa varmaan paremmin eläinten kanssa toimeen kuin ihmisten. Tai ainakin se tuntuu luontevammalta, ihmisten kanssa joutuu miettii liikaa mitä puhuu. Eläinten vieressä voi piereskelläki vapaasti, eikä tartte yhtään jäädä miettimään että tuliko liian vahva tuhnu. Ja tuoksuista puheenollen; parhaat tuoksut, mitä maa päällään kantaa on vanha puusauna, jonka löylyvedessä on koivunlehtiä. Tai vasta-ajettu nurmikko. Tai mopopoikinen katkunen noenhaju. Vielä paremmalta tuoksuu inttimiehet, jotka on rymynny metässä. Ja nyt tää meni ihan pointin ohi, mut kuiteski. Minusta parhaat asiat maanpäällä on niitä kaikkein tavallisimpia asioita, semmosia mitä on mahdollista kenen tahansa kokea kun ymmärtää vaan huomioida ne.

Pääsen muuttamaan jo parin viikon sisällä ja mulla on jonkunlainen (ehkä pelottavakin) rauha kaiken tämän muuttohässäkän ja sekasorron keskellä. Viime yönäkin menin nukkumaan sänkyyn kaikkien vaatekassien ym. väliin ja nukahdin levollisena sinne ja heräsin aamulla töihin. Ihan kuin olisi jotenkin valaistunut kaikkien näiden kokemusten jälkeen, en osaa oikein selittää.
Ehkä sitten kun kaikki tasaantuu, on helpompi ajatuksella muutenkin kirjoitella tänne, tää tuntuu vähän semmoselta pintaliitelyltä nyt ja ajatukset karkailee kokoajan.

Bongasin tosi kivat räpsyripset cittarista. Tommoset tuuheat, pitkät ja näyttävät just sillain semisopivasti. Näillä oli hintaa 5,90€ ja musta tosi kivat kaikinpuolin. Huomasin, että näissä oli jotkut omat liimat valmiina kiinni, mutta revin ne pois varovasti. Omalla liimallakin pysyvät tosi hyvin kiinni ja näitä varmaan jatkossa ostankin niiden kalliiden ylure-ripsien tilalla.




 Mut mitäs mullistavaa teille kuuluu? Kaikki hyvin?

torstai 6. lokakuuta 2016

Mocha latte


Olen käyttänyt niin kauan kuin muistan Cliniquen tiettyä kolmiosaista luomivärisettiä ja mun elämä tuhoutui siinä samalla kun pudotin sen lattialle ja se särkyi. Olin itseasiassa niin riippuvainen siitä, että keräsin murut lattialta takaisin lootaan ja käytin nekin pois. Harmikseni en ole vain törmännyt missään enään kyseiseen trioon ja olin jo luopunut toivosta. Käytän niin vähän luomiväriä muutenkin ja nyt kun en tuotakaan enää löydä mistään niin haistakaa paska sitten koko maailma ..muminaa
Olin kuitenkin eräs päivä kaverillani ja kahvin lomassa otin Avonin kuvaston siitä pöydältä ja aloin selailemaan. Bongasin sieltä lähes identtisen setin kuin tämä minun rakas Cliniquen settini.

Tämä on siis Avonin Truecolor-luomivärikvartetti ja sävy mocha latte. Kuvat on täältä
Mä voin elää jälleen!!


tiistai 4. lokakuuta 2016

Calvin klein hypetys ja rehellinen mielipide

Nonni. Anteeksny ihan kamalasti alkuun näistä vilauttelu kuvista. Kelasin, että uskallan laittaa nämä sillä kiksejä näistä ei varmaan kukaan ainakaan saa :D Anyways, tämä kaikkien hehkuttama Calvin Kleinin setti on nyt ollut lyhyessä kokeilussa ja muuten ihan syystä. Kävin ostamassa setin mustana Helsingistä Calvin kleinin liikkeestä.

Ja nyt se ihan rehellinen mielipide kaikesta somehypetyksestä huolimatta. Nämähän ovat tosi kivannäköisiä muuten, mutta minusta hiton epäkäytännölliset. 
Ensinäkin pienikin tuulenvire niin sulla on pitkät päällä eikä tämmöset ohuet urheilurintsikoiden tapaiset piilota sitä yhtään vaan saat töllätä jatkuvaa virnuilua suunnasta jos toisesta. Toiseksi nämä eivät tue rintoja ollenkaan, varsinkaan jos tissit muistuttaa jo entuudeestaan roikkuvia teepusseja. Mulla tuli käytöstä aina selkä kipeäksi.  
Väärää kokoa en usko ostaneeni sillä Helsingin Calvin Kleinin liikkeessä kysyin apua myyjältä koon valitsemisessa. 
Toinen iso pettymys oli hinta-laatusuhde. Rintsikoista lähti hyvin pian jousto ja kangas meni veltoksi. Toisin sanoen olkaimet löystyivät eikä minulla ole näitä enää ollenkaan käytössä, sillä ne eivät tue enää ollenkaan verrattuna siihen kun ensimäisen kerran sovitin niitä. Stringit alkoivat nukkaantua takamuksen yläpäästä hyvin pian, vaikka käyttökertoja ei ehtinyt paljoa tulla. Väitän, että mun joskus Seppälän alemyynnistä ostetut sarjatuotantopikkarit ja rintsikat kestää vähintään 30 kertaisena sen mitä nämä merkkituotteet.

Not worth it






I made it!


Heipkukkuu! 
Mulla on ihan hirmuisesti postattavaa ja kerrottavaa, mutta aloitellaan tästä huikeimmasta jutusta... Mä kohtasin viime viikolla pahimman pelkoni eli LENTOPELKONI!

Lennettiin tiistaina Pariisiin semmoisella kahden päivän varoitusajalla, ettei siinä ehtinyt hirveästi miettimään edes. 
( Ja kyllä muuten ehti, ehdin miettiä testamentit ja tyyliin hyvästellä perheeni viimeistä kertaa ennen lähtöä, olin NIIN RAUKKA! )

Olen joskus täälläkin maininnut tästä pelostani. Olen tosiaan vältellyt 27 vuotta lentokoneita kuin ruttoa ihan vaan järkyttävän lentopelon vuoksi, mutta nyt vasta pystyin kohtaamaan sen silmästä silmään itku kurkussa, naama kalpeana ja pelonsekaisin tuntein. Hauskinta koko hommassa on se että mä oikeasti diggasin lentää!  Kaikki pelko, paniikki ja ahdistus minkä olin ehtinyt kahdessä päivässä maximoida järjettömiin lukemiin katosi heti lentokoneen lähtiessä taivaalle.  Tää fiilis on niin uskomaton, etten osaa kuvailla. Se on semmonen fiilis, kun odottelet 98% varmuudella kuolemaa ja sitten selviätkin, nautitkin jopa siitä. 
Ihan kuin olis valaistunut, syntynyt uudestaan ja kohdannut luojan tai vastaavaa, tää fiilis on niin epätodellisen siisti. 
Toisin sanoen olin jo hyväksynyt itselleni sen tosiasian, että pysyttelen Suomessa koko elämäni, sillä en vaan pysty menemään peltipurkkiin joka lentää 6000 metrin korkeudessa ja kopsahtaa sieltä alas kallioon juuri silloin kun minä sinne uskaltaudun. Sitten minä masokisti vielä pidänkin siitä. Kaikki ne reissut mitkä jätin väliin ja ihan turhaan. Voisin lyödä itseäni naamaan.

Yövyttiin Pariisin Clichy-osassa ja rakastuin tohon kaupunkiin täysin vaikka kaikella on aina varjopuolensakin. Sotilaita aseineen kovat piipussa ja tiukentuneet turvatoimet varsinkin nähtävyyksien läheisyydessä muistuttivat siitä, että Ranskassa on yhä hälytystila terrori-iskujen jäljiltä. Käytiin kyllä niissä hienoimmissa nähtävyyksissä ja vannon etten ole ikinä kävellyt neljän päivän sisällä niin paljon kuin nyt. Varmaan 30km per päivä!! Kaikesta huolimatta reissu sujui upeasti, oli hauskaa, ongelmilta vältyttiin, tapasin aivan mahtavia ihmisiä ja Pariisi.. se vei sydämeni ihan for real ja siitä mestasta tulee ainakin minulle semmonen ikoni ja muistutus siitä miten voi ylittää itsensä.



Tää on ihan pakko lisätä. Mun turvavarustukset, kun astuin ekaa kertaa koneeseen eli parit konjakit ja oksennuspussi.  Lentoemäntä antoi ilmaseksi ennen kuin koko lento edes lähti, olin sen verran kalpea naamastani kun koneeseen astuin :D
Tältä näyttää kaupunki tai osa sitä Eiffel-tornista katsottuna! Liput maksoi 17€, että pääsi hissillä ylös, portailla mentäessä 8€.
Täällä alhaalla tornin juurella oli katumyyjiä riesaksi asti. Isossa ledi- kyltissä tornin edessä varoitetaankin ostamasta mitään noilta kaupustelijoilta oman turvallisuutensa vuoksi.
Meidän partsin näkymät aamukahvilla. Ranskalaiset ei tajua yhtään kahvia "suomityyliin" eli kylmää maitoa mustaan kahvin joukkoon kunnes se vaalenee ja jäähtyy tarpeeksi. Menin junttina pyytämään kahvini niin ja sain epämääräiset mulkoilut hihittelyn kera tarjoilijalta. Meijän emäntäkin kysyi otanko pienen vai ison kupin kahvia ja iso oli semmonen 1dl pikku minikuppi. :D

Mulla jotenkin tuli takastulomatkalla mieleen se Ikean mainos missä sanotaan jotain tyyliin "että oli suomalainen missä päin maailmaa tahansa, niin koti on aina koti. "
Suomen järvet ja kaikki näytti niin hienoilta koneesta katsottuna.
Ihanaa olla kotona. 

torstai 22. syyskuuta 2016

Kylmää kahvia ja terapiaa värikynästä

Kukkuu..

Tänään oli tosiaan vapaapäivä ja kävin eräässä asuntonäytössä aamupäivästä. Aivan ihana pieni torppa omalla lammella ja juuri rempattuna! Mutta.. Aina on mutta. Vuokraisännät asuvat 30 metrin päässä. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, mutta itseä ainakin vähän ahdistaa jos vuokraisännät asuvat niin lähellä, että voidaan moikata toisillemme keittiön ikkunasta aamukahvia keittäessä. Ei, ei, ei. Täysin luonnollisista syistä ihmisiä kuitenkin tuppaa kiinnostamaan (varsinkin oman asuntonsa asiat) että liian lähellä ollessaan helposti tulee ohimennen kyttäiltyä vähän toista. Enkä tosiaan silloin haluaisi juosta pihalla puolialasti, kun kissa on päässyt karkuun. Tai tulen kännissä kotiin ja levitän koko laukkuni kuistille etsiessäni avaimia. Tai puolison kanssa tulee riitaa ja tavaroita paiskataan boksereineen päivineen pihalle. (Olen aika äkkipikainen suuttuessani, enkä aina ihan mieti loppuun saakka tekemisiäni, oli itse jeesus, vuokraisännät tai presidentti paikalla). Suht normaaleja juttuja, mutta en silti haluaisi jakaa niitä varsinkaan semmoisen kanssa, joka vuokraa hienon asuntonsa hienostoalueelta, Huvittaa pelkkä ajatuskin, sillä ihmisiä me vaan ollaan ja kaikille sattuu välillä jotain hauskan kamalaa ja kamalan hauskaa.

Anyway, olen kuolaillut näitä ihania pitkiä neuleita, jossa on halkiot sivulla. Törmäsin kauppakeskuksessa käydessäni semmoiseen näyteikkunassa, enkä päässyt asiasta yli, joten kävin vähän testailemassa sillä seurauksella, että hurahdin täysin. Jihui!!


Ostin myös tämmösen värityslehtisen ja innostuin sitä värittelemään systerillä kahvilla ollessani. Itseasiassa uppouduin siihen niin täysin, että kahvi jäähtyi ja mumisin, kun minulle puhuttiin. Tai karjuttiin.
 Ymmärrän nyt hyvin noiden pointin, sillä värittäminen todella nollaa vähän päätä niin lapsella kuin aikuisellakin ja vie hetkeksi ajatukset pois tästä hetkestä. Kannattaa kokeilla, jos yhtään on samanlainen stressaaja kuin minä.






keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rauhan päivä




Hyvää rauhan päivää kaikille!
Itsellä päivä ei alkanut niinkään "rauhan merkeissä", vaan naapurin noita-akka soitti salakavalasti tuntemattomasta numerosta ja valitti että koirani on haukkunut koko eilisen päivän. Hauskaa tässä on se, että äitini oli eilen pyykkäämässä tapansa mukaan luonani ja siivoili odottaessaan, kun hänellä ei ole omaa pesukonetta. 
(Kaikki tietää äidit, jotka alkaa heti siivoamaan kun asunnon ovi käy, olit paikalla tai et)
Koira oli peräti puoli tuntia yksin eilen, äitini saa olla todella kuuro tässä tapauksessa jos koira on meuhkannut koko päivän. :D 
Tästäpä viisastuneena (ja pelipaitani repineenä) päätin tilata Elisa vahti-palvelun, jolla saan siis reaaliaikaista kuvaa vaikka suoraan kännykkääni asunnostani tai sieltä minne kameran asennan. Saatana. Muuten niin kivasti alkanut päivä kusahti jo kello 10 aamulla.

Mulla oli kuitenkin pari tuntia vielä aikaa duuniin, niin halusin saada muuta ajateltavaa ja käytiin maailman ihanimmassa ja kodikkaimmassa pikku kahvilassa, mistä olen varmasti puhunut täällä ennenkin.  Harmittaa, että ollaan hukuttu niin kiireisiin ettei olla pitkään aikaan päästy tänne haukkaamaan lohileipää ja kahvia. Tää on niinku mun ja mutsin oma juttu. Mieli parani kummasti siellä käydessä, sillä paikka ihanine koristuksiseen, herkkuineen ja myyjineen on silkkaa terapiaa pääkopalle. Paikan nimi on kahvitupa Nina maria


Niin ja huomenna menen katsomaan yhtä ihanaa torppaa rannan tuntumasta, niin ei koirat häiritte ketään perkele! Olen käynyt muutamaa omakotitaloa katsomassa, mutta jostain syystä ei ole sytyttänyt. Mutta nyt mulla on semmonen kutina, et jos jos... ;)

tiistai 20. syyskuuta 2016

Im back

Heiii!

Arvatkaa, mitä meikäläinen on tehny koko kesän? 
SYÖNYT!
Olen huilannut ja ottanut iisiä, käynyt festareilla, mökillä, veneilemässä, grillailemassa, kaikenlaisissa ulkoilmatapahtumissa, leffoissa, piknikeillä, lihonnu 8 kiloa, tatuoitavana, lintsillä ym. Lomat on lusittu tältä vuodelta ja koska jouluun on virallisesti enää 95 päivää, niin nyt aletaan odottamaan aattoa kun muutakaan tekemistä ei enää ole laihduttamisen lisäksi.
Mun tietokonekin on selfdestructionin partaalla ja yhtä kuvaa lataessaankin se ilmoittaa ottavansa lopputilin minä hetkenä hyvänsä.  Eiiiiii ole siis kamalasti napannut postailla viimeaikoina, sillä meinaan saada joka kerta hermoromahduksen, kun istun tuohon tietokonetuolille tai sitten mun pitää varata kaksi päivää, että saan yhden postauksen tehtyä. Vieraiden koneilla kun ei kehtaa istua montaa tuntia omine muistitikkuineen ja kirjasto kuulostaa jo vähän absurdilta :D

Yritin tossa kaivella kuvia kesältä ja älysin etten ole ottanut yhen yhtäkään asukuvaa tai vastaavaa koko kesänä. Se pirun kallis kamerakin on pölyttynyt jonnekin lipaston taakse. 
Mä olen kertakaikkiaan lomaillut ja kiertänyt peilit kaukaa. Mun tyvikasvukin on helposti yli 20senttiä, enkä ole tehnyt sille mitään.

Ajattelin muokata vähän blogin ulkoasua ja vaihtaa nimen, sillä se voisi vähän piristää ja antaa lisäpotkua tälle. Uusi banneri voisi kans tehdä terää.

Tämä oli  tosi taianomainen ilta Puruveden rannalla auringon laskiessa, kun pojat oli kalassa ja mä keräsin mansikoita tienpientareelta


Mukava nähdä, että lukijoita on pysynyt sivuilla evakostani huolimatta, pusuja hirveästi teille.
Jatketaan!