torstai 24. elokuuta 2017

Mitä tuli tehtyä kesällä


Kesä hurahti sen verran nopeasti, että jäi pää ihan tyhjäksi. Lämmitin ison kupposen teetä, nostin jalat olohuoneen pöydälle ja pohdin itsekseni, että miten näin pääsi käymään että kesä loppui jo, ennen kun ehti kunnolla alkaakaan.
 Onneksi jäin miettimään, koska mulla oli semmoinen fiilis näinä parina päivinä, etten olisi tehnyt tarpeeksi tänä kesänä, kun havahduin illalla siihen kuinka pimeetä on jo 22.00 aikaan. Mulle tuli muutamia lämpimiä muistoja mieleen, mitkä halusin tallentaa myös tänne.

Tuli oltua paljon ystävien kanssa
Oli paljon vaaleanpunaisia aamuöitä, missä naurumme raiskasi katujen hiljaisuutta ja oltiin kännissä. Tyhmiä ja vahvoja samaanaikaan täynnä virtaa tehdä ihan mitä vaan.
Kuunneltiin kaikkea välillä aika epäsoveliastakin musaa kajarista, joka kulki takataskussa pitkin eri kaupunkeja ja katuja. Muistan, että musa pauhasi aina syödessäni, juodessani, nukahtaessani ja herätessäni. Musa on ollut aikalailla läsnä koko kesänä. 
Ja muutenkin olen ollut paljon lungimpi kuin ennen. Mä en ole piitannut yhtään, että kostea ilma on saanut vaivalla suoraksi saamani hiukset jälleen ihan afrokiharalle eikä tekoripsinauha pysy ollenkaan kiinni, kun nauran niin paljon että silmät vuotaa. 
Kuljin ihan liian ison armeijan sadetakin kanssa blockfestareilla ja otin välillä sinne milloin mitäkin kulkijaa suojaan sateelta. 

RMJ:ssä reivattiin niin kovaa, että kaveri taittoi jalkansa sen verran pahasti, että kannettiin häntä reppuselässä, kun ei millään voitu lähteä kesken keikkojen. Scooterin keikka oli niin mahtava ja jopa yhden murtuneen jalan arvoinen kaikkien mielestä. Istuttiin tekopalmujen alla Apen kanssa ja funtsittiin kulunutta vuotta ja kilisteltiin.
 Nähtiin TIS-tyyppejäkin, mutta ei kehdattu mennä puhumaan, jotain ohjelmaa ne kuvasi siinä. Myönnän, että  kyttäsin sitä sarjaa.

Hangon regatassa näin vanhoja ystäviä ja nukuttiin teltoissa korkealla kalliolla, mistä oli ihan muutama kymmenen metriä mereen.  Mahtava näkymä, mikä voitti hotellit ym. mennentullen. Yöllä laitettiin sinne korkealle nuotio pystyyn ja bongattiin pari nuorta tyyppiä kitaran kanssa, pyydettiin ne meijän kanssa siihen grillailemaan. Ne soitti ihan helvetin hyvin ja lauloi pitkälle aamuun saakka vanhoja suomalaisia biisejä.
Löysin pimeässä hohtavia kiiltomatoja yön pimeydessä (varmaan kusella käydessäni...) Ne oli niin siistinnäkösiä ja halusin ottaa niitä telttaan tunnelmavalaisemaan. Mut kukaan muu ei halunnu.  
Ostettiin lidlistä paketti jäätelötötteröitä, joita jäi sen verran yli, että käytiin ihan randomisti heittämässä ne johonkin vieressä olevaan autoliikkeeseen, näyttivät olevan kuumissaan siellä. Myyjät tuli tosi iloisiksi.
 

Käytiin monilla keikoilla, tapahtumissa, laivalla ym. Vierailtiin muilla paikkakunnilla ja tutustuttiin hirveeseen läjään ihmisiä, järkättiin meillä himassa kokoajan meininkiä ja kaikkia kivoja juttuja. Nyt tulevana viikonloppuna vuokrattiin mökki ja lähdetään sieltä suoraan maanantaina viikoksi Kroatiaan. 

Ei hitto huhhuh. Nyt kun miettii, niin sitä on juostu ja duunattu yhtä sun toista kokoajan, eikä lepoa juuri ole ollut. En varmaan ikinä ole ollut näin aktiivinen sosiaalisesti ja muutenkin. En ole ennättänyt olla yksin juuri ollenkaan, joten syksy taitaa tulla ihan hyvään saumaan. Joten nyt lopetan tän märehtimisen kesän päättymisestä ja nautin tylsästä flunssapäivästäni yksin kotona oiiikein ison teekupposen kera ja pelaan Crash bandicoottia niin kauan, että nukahdan ohjain käteen sohvalle koira jalkapäädyssä.


maanantai 16. tammikuuta 2017

Yöllinen puhelu 112


Taisin soittaa elämäni ensimäisen hätäpuhelun viime yönä. Tapani mukaan katselin netflixiä ennen nukkumaan menoa ja yhtäkkiä siinä sohvalla maatessani kumma paine tuntui pään sisällä ja kummallinen olo valtasi mielen. Kelasin, että ehkä mulla on vielä rapsakka olo viikonlopun jäljiltä ja menin nukkumaan sen enempää pohtimatta.
Heräsin kuitenkin yöllä niin kovaan pääkipuun, että meinasin oksentaa. Nousin ylös ja huomasin että oikea käteni, jalkani ja kasvoni ovat ihan tunnottomat ja roikkuivat siinä kehon mukana kuin ylimääräiset lihaskimpaleet. Jumalauta sain sätkyn ja yritin siinä aikani liikutella kaikki raajoja, mutta tunto ei siitä huolimatta palannut. Herätin ukon ja hän nousi heti ylös, koitti rauhoitella, keittää teetä ym. keskellä yötä mulle, että rauhoittuisin mutta en mä siinä itkun keskellä voinut oikein keskittyä mihinkään.
Mä olin niin varma, että se on menoa nyt, että pakko soittaa hätäkeskukseen. Kun "hymyilin", niin toinen puoli huulistani roikkui. Ambulanssi tuli todella nopeasti ja mittasi verenpaineet, verikokeen ym. ym. ym. Rauhotuin siinä ammattilaisihmisten luona ja pulssi tasaantui, se oli lyönyt tosi kovin.
Ensihoitajat olivat sitten sitä mieltä, että mulla oli migreenikohtaus ja sain siinä ohella paniikkikohtauksen.
Hyi helvetti. Otin vahvaa särkylääkettä ja valvoin sen verran, että äiti tuli mun seuraksi kun ukko lähti töihin siinä aamuvuoroon. En uskaltanut nukkua, kun piti vahtia että helpottaako olo kipulääkkeiden voimalla. Luojan kiitos, helpotti tässä aamu yhdentoista aikoihin. En ole varmaan ikinä hätääntynyt niin kovin kuin viime yönä. Ihan puistattaa perkele. Pää tuntuu tosin vieläkin ihan helistimeltä ja veto on poissa.

Mulla on ennenkin ollut migreenikohtauksia, mutta ei eivät kyllä vedä vertoja tälle viimeöiselle. Vai nostiko paniikkikohtaus siinä ohella oireet maksimilevelille? Olin niin varma, että mulla katkesi verisuoni päästä rilluttelun takia ja siinä rukoilin ja ulisin mielessäni, etten ikinä enää dokaa vaan urheilen ja syön vaan salaattia ja kurkkua ja vedän vähemmän röökiä ja liityn jutan fitfarmiin ja omistan elämäni sille.
Nyt ehkä naurattaa, mutta yöllä mä olin niin tosissani :D


Jotain kivaakin kyllä tehtiin viikonloppuna.
Käytiin lauantaina frebujen kanssa myös Heurekassa varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Oltiin vähän pettyneitä kun lapsia kuhisi niin paljon, ettei missään mahtunut olla saatika päässyt tutkailemaan keksintöjä ym. Mä oikeasti muistin, että se koko paikka olisi ollut ihan huisin siisti aikoinaan. Oltiin kuitenkin ehkä vain puoli tuntia siellä ja tuumattiin, että Jumbokin kuulostaa nyt kutsuvammalta ajatukselta ja käytiin siellä pyörimässä iltaan saakka. Bongattiin ihan mahtava fiftari-tyylinen ravintola, missä oli pakko käydä syömässä! Rakastuin noihin pahviautoihin ja tämmönen liekkiauto saikin ruhtinaan paikan lasivitriinissä. Ravintola tehty 10+, tosin hampparit oli kuivia. Mut tosi kiva ja käymisen arvoinen mesta!


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Pieni hetki koneella


Huomenta! Mitäs kuuluu?
Tää tyttönen sit meni ja muutti landelle noin kolme kuukautta sitten. Kotiutuminen on kieltämättä ollut myös rankkaa, sillä enää lämmin kylpyhuone tai vesi eivät ole itsestäänselvyys. Iso ja vanha talo vie hirveästi aikaa ja voimia kunnossapitämisen vuoksi varsinkin näin talvella lämmityksineen. Ensimäinen homma mitä teen töistä päästessäni on vähintään kahden tulisijan lämmitys ja vahtiminen siinä ohella. Kaikenlaista hommaa löytyy kokoajan. Suihkuun mentäessä pitää olla rautaiset hermot sillä erillään oleva betonibunkkeri 20 asteen pakkasessa on sama kun menisit pakastinkaappiin alasti. Jos totta puhutaan, niin en tiedä onko tämä mun juttu sillä kaikki tuo talon viemä aika näkyy mulla oman ajan puutteena, mikä on suurin minua vaivaava tekijä. Blogia on vaikea pitää yllä, kavereita nähdä ja varsinkaan pitää itsestä huolta, kun niinä hetkinä jotka saisit itsellesi päätät vaan levätä töiden ohella. 

Mä otinkin tavoitteeksi nyt repiä omaa aikaa itselleni. Olen käynyt jälleen salilla nollaamassa päätä, keskittynyt ruokavalioon ja tehnyt omia kauneudenhoitorutiineita, jotka ovat jääneet. Tänään ystäväni vääntää mulle ripsipidennykset ja ajattelin mennä makoilemaan solkkuun. Uutta autoa pitäisi ehtiä tsekkailla myös, sillä pakkaset teki tenät ja mulla kärähti joku ohjainlaite autosta, mikä on hirmukallis korjata. Tuttu tulee onneksi vielä tsekkailemaan, onko mitään tehtävissä enää ja jos on, niin onko se enää kannattavaa. Hiton bemarit.

Viikonloppuna Heurekassa on jokin tapahtuma ja mennään tyttöporukalla käymään siellä pienen krapulaisen aivopierun seurauksena ja siitä lasilliselle. Ai, että mä kaipaan sitä just nyt. 
Hirmu ikävä ollut kaikkia ja kaikkea tuttua.

Anyways.. Mites teijän 2017 lähti käyntiin?