Tällä viikolla piti alkaa astetta rankempi supertreeni mutta kaikki meni tuiks kun tuli tää matafakin nuhakuume. Mulla taitaa kaikenlisäks olla joku ikäkriisi meneillään, olen ollut tosi levoton jo pidemmän aikaa ja tuntuu että jotain pitäisi tehdä nyt. Vaihtaa duunii? Paikkakuntaa?
Elämää?
Oon jotenki kyllästynyt näihin mun arkirutiineihin, duuniin ja kaikkeen. Haluaisin toteuttaa unelmiani ja muuta kliseistä. Mutta mä en edes tiedä mistä mä haaveilen enää.. Jos totta puhutaan haaveet siitä omasta perheestä ja omakotitalostakin ovat kadonneet kaiken tapahtumien seurauksena. Voisin ottaa lopputilin, myydä irtaimiston, ottaa koiran mukaan ja lähteä tolla ruosteisella bemarilla kohti jotakin tuntematonta, sekin tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä paikoilleen tän usvan keskelle mistä en näe yhtään eteenpäin!
Johtuuko tämä vaan syksystä vai onko jollain muullakin samanlaisia fiiliksiä päällä?
Mä valmistun kohta lähihoitajaksi ja kaikki ovet on avoinna ! Mun pitäs olla tosi innoissaan: pääsen vihdoin tekee sitä mitä rakastan ja saan siitä vie palkkaa! Mutta mua pelottaa sw et jämähdän paikoilleni. Haluun toteuttaa unelmiani, elää, kokea ja nähdä. Toisaalta kyllä tuntemattomaan heittäytyminen pelottaa! Mut hei nainen sä oot vie nuori ja sul on elämää edessä vaikka muille jakaa! Loppujen lopuks mitä voit hävitä jos lähet sun dogin kaa menee ja kattelee maailmaa ja uusia kokemuksia! Elämä on elämää varten ei pelkkää suorittamista :)
VastaaPoista