Huomenta!
Meinasin tehdä pienen höpöttely postauksen tähän aamutuimaan, en pääse liikenteeseen vielä hetkeen kun lainasin äidille autoa, kun hän taas lainasi siskolle omaansa kun sen auto on rikki jne. jne. jne. Meillä tehdään asiat aina vähän mutkikkaammin ja pidemmän kaavan kautta ja suvussakulkeva kirous on semmonen yleinen häslääminen. Ainakin meidän naisten keskuudessa. Se on välillä hauskaa välillä raivostuttavaa.
Kuitenkin, olen onnistunut erinomaisesti pitämään näppini erossa herkuista, tupakasta ja alkoholista. Alkoholin kanssa en muutenkaan ole ollut juuri tekemisissä, joten se ei ole ongelma ja otin 100 päivän tipattoman haasteen vastaan. Haluan varmistua siitä, että tupakoinnin lopettaminen menee mallikkaasti enkä vaaranna koko systeemiä läträämällä viinan kanssa, sillä silloin perinteisesti aina tupakointilakko epäonnistuu kun pää sumussa ei varmaan edes muista lopettaneensa tai mielihalut ovat liian suuret. Olen oikeasti ylpeä itsestäni, että olen niin päättäväisesti saanut pelkällä tahdonvoimalla lopetettua, sillä jos totta puhutaan en uskaltanut uskoa sitä tapahtuvaksi.. Nyt on kuitenkin jo 20. päivä ja enkä juuri ajattele polttamista.
Jippii!
Kävin eilen tosiaan siellä siellä salillla pitkän tauon jälkeen ja luoja kaikki paikat ovat kipeinä! Ajattelin tänään meneväni tekemään jonkun aerobisen treenin, että saisin itseäni vähän sutjaakkammaksi liikkeissäni, olen niin jumissa. Tällainen kipu tuntuu silti jotenkin hyvältä, itse saavutetulta.
Elelen aika pitkälti tällähetkellä omien fiilisten mukaan ja hoitanut omia tärkeitä asioita pois välittämättä mitä tapahtuu tai muut odottavat minulta. Olen ikäänkuin nauranut päin naamaa ongelmille ja huonoille asioille, ottanut haasteekseni selvitä hymyssä suin. Esimerkiksi auton virtalukko hajosi, enkä päässyt liikkumaan mutta tilasin itsekseni osan ja vaihdoin sen yksin töiden jälkeen parkkipaikalla ihan tyynenä kuin joku vanha mekaanikko! En edes tiennyt kykevenäni semmoiseen ihan lonkalta! Jotenkin tammikuu on tuonut minulle rohkeutta ja selkärankaa kohdata ongelmia ja työstää niitä ihan uudella tavalla. En tiedä, mutta aika moni asia on muuttunut hiljan kaikessa, olen oman elämäni herra pitkästä aikaa, olla nyt riippumaton kenestäkään tai mistään. Semmoinen rennompi ote elämään ja kaikkeen. Se tuntuu hiton hyvältä.




