Pidin tässä omaa lomaa bloggaamisesta ja ulkomaailmasta ylipäätänsä, sillä olen oivaltanut valtavasti asioita viimeaikoina. Olen oppinut rentoutumaan ja olemaan läsnä, vähentänyt minimiin ulkopuoliset kuormittavat tekijät joihin pystyn vaikuttamaan omalta kohdaltani. Kaikkien pitäisi joskus pysähtyä miettimään näitä, ihan oikeasti, jäädä hahmottelemaan asioita. Olen jättänyt kaiken turhan draaman ja vältellyt semmoisia kohtaamisia, jotka olisivat jotenkin väsyttäviä ja negatiivisia, jopa ihan pelkkiä keskusteluja. Olen saanut hirveästi voimaa, selkärankaa ja hyvää oloa jättämällä ihan muutamia perusjuttuja pois. Totta puhuen, olen jättänyt paljon ihmisiä huomiotta, joille olen tuntenut olevani paskaämpäri, jonne voi tykätä kaiken. Tai semmoisia joiden jälkeen tunnen oloni surulliseksi ja väsyneeksi. Vaikka kuuntelen paljon muiden murheita ja kanssaelän niitä, se ei ole tervettä jatkuvasti olla semmoisen negatiivisen ilmapiirin keskellä minne tahansa menee. Minä en ole mikään pelastaja, eikä ketään ole sellaiseksi luotukaan, jokainen järjestää elämänsä kuten haluaa. Olen oppinut olemaan terveellä tavalla itsekkäämpi ja sanomaan joskus myös ei.
Olen ollut kotona, levännyt, tehnyt paljon ajatustyötä, parantanut parisuhdetta ja ollut neutraalina kaikelle ulkopuoliselle. Olen aika onnellinen ja tasapainoinen tällä hetkellä! Liikun ja syön terveellisesti, olen saanut raha-asiat rullaamaan hyvin sekä hoitanut minun tärkeimpiä ihmissuhteitani. Olen ollut paljon Sampan kanssa ja tehty todella paljon kaikkea "mitä on aina pitänyt", mutta ei ole saanut aikaiseksi tiedättekö. Lupaan antaa myös tänne aikaa, kun saan asiat tärkeysjärjestykseen!
Lopetin tupakoimisen ja en ole ratkennut kertaakaan.Se on vaatinyt aika paljon ajatustyötä ja olen koittanut olla kuormittamatta itseäni, että se sujuisi helpommin. Yllättävän helposti se on sujunut ja takana on 17 päivää ilman nikotiinivalmisteitakaan.. On ihanaa olla vapaa!!
Kuulostaa älyttömän hyvältä, propsit sulle! Itsellä ehkä samankaltaisia fiiliksiä ollut tässä lähi aikoina. Tuntuu että oon ihmisten paska ämpäri: mulle vuodatetaan niin suuret kuin pienet murheet ja draamat ja oon sellanen tarpeen vaatiessa käytettävä ystävä. Harvemmin multa kysytään "mitä kuuluu" tai "kuinka voit" olenhan mä se kaikkien tunteva auttava puhelin ja kaiken kestävä paska ämpäri! Vaikka välitän mahdottomasti mun ystävistä, ois ihana jos joku välillä kuuntelisi mun vuodatuksia! Saisimpa mäki elämästä samanlaisen otteen ku sä! :)
VastaaPoistaTiedän mitä tarkoitat! Ystävät ovat toki rakkaita ja tärkeitä, mutta juuri tuo on "tarpeen vaatiessa-ystävyys" on väärin ja se että puhelin käy silloin kuin jotain ollaan vailla. Mulla on ollut kauan semmoinen rooli, että minulle vuodatetaan kaikki suru ja paha olo ja semmosesta roolista on vaikea irtautua pois kun alkaa puutua koko touhuun. Olen ollut toki jollain tapaa ylpeä siitä, että minuun luotetaan ja olen ollutkin vastaanottavainen kaikelle sille, mikä edesauttoi sitä negatiivisen kuplan sisällä elämistä niinkun omassa elämässä. Alkoi mennä yli kun mietin öisin miten ratkaista ystävieni ongelmia, kun heillä on paha olla, näin painajaisia ja jopa itkin. Ongelma oli se että aloin myötäelämään muiden ongelmia niin kovin, että ihan kuin itse olisin ollut siinä keskellä. Kyllä kannattaa aina olla ystävilleen läsnä, mutta välillä on ihan ok olla itsekseen ja antaa heidän itse selvitellä asioitaan ilman sitä painavaa kaikenratkaisevaa mielipidettä mitä sinulta odotetaan tilanteen raukaisemiseksi tai helpottamiseksi.. Ei ystävät lähde jos hieman neutraloituu itsensä vuoksi! Kiitos kommentista, kävin sen ajatuksella läpi :)
PoistaJEEE TUVIT TAKASS :) jihuiiiii! samoissa tunnelmissa täälläkin kuule oltu joulunjälkeen päätin että nyt loppuu ylimääränen ja turha negatiivisuus ja nimen omaan sellanen turhanpäivänen pjaskan kuuntelu :D
VastaaPoistaNo näin on! Kummasti on semmonen onnellisuus saavuttanut kun on nostanut omaa elämäänsä etusijalle!
Poista