En pääse ylös koneelta

Hyvää huomenta!

Heräsin tänään vähän kahdeksan jälkeen ennen kuin herätyskello edes soi. Its a MIRACLE. Laitoin kahvit tippumaan ja vedin treenivaatteet ylle, päätin että lähden vetämään aerobisen, mutta tein virheen.

Avasin tietokoneen.

Ja tässä olen istunut jo kaksi tuntia siitä kun heräsin. Ihan kuin tässä tuolissa olisi imukuppi, josta ei pääse ylös ja kaikenmaailman kissanristiäiset ja tyhmät perjantai-iltaiset päivitykset olisivat nyt yhtäkkiä niin hemmetin tärkeitä, että kaikki on käytävä läpi. 

Päätin just, etten enää avaa konetta jos on tarkoitus lähteä treenaamaan. Kamala myöntää mutta mulla taitaa olla jonkinasteinen addiktio tähän tietokoneen käyttöön, sillä ei tästä meinaa päästä mihinkään kun kerran pääsee näpyttelemään. Ja tietenkin kokoajan tulee uusia juttuja, mitkä "pitäisi" selata läpi. Huoh. Nyt mä lähden. NYT MÄ OIKEASTI LÄHDEN! 

Hyvää reipasta lauantai aamua kaikille!

 

 

 

 Happy nails, happy knit = happy girl

Uusia juttuja (hempeää mummoilua)

Huomentaa!!
Herättiin aamulla aikaisin Hansun kanssa ja juotiin rauhassa kahvia ja kuunneltiin HIMin rauhallisia biisejä hiljaa valon siinä kajotessa. Awww. Haluaisin herätä aina niin! Puoli kahdeksalta herääminen ei tunnu edes pahalta, kun saa rauhakseen heräillä ja ehtii kuunnella hyvää musaa psyykaten itsensä hyvään päivään!
Mulla oli lääkäriaika, jonka jälkeen takaisin tullessa mentiin Rosmariinin salaatille ja kahville Sanamin kanssa. :)
Ne sämpylät on niin hyviä, että voisin maksaa pelkästään niistä ja syödä niitä sata lounaaksi. Niillä on pakko olla jotain taikajauhoa niihin, mun sämpylöistä en ainakaan ole koskaan saanut noin taivaallisen makuisia.. ("Nyt se touhottaa jostain sämpylöistä")

Okei. Päivän saldoon kuuluu iltatöitä, lenkki ja jotain pientä kivaa tekemistä. Käytiin H&M:ssä katsomassa urheiluvaatteita aikaisemmin, kun huomenna mennään liittymään sinne kuntokeskus Balanssiin! (FOR REAL!)
Samuli on kolmeviikkoa kiinni intissä ja haluan todenteolla näyttää vaan niin hyvältä kuin pystyn, kun rakas saapuu takaisin kotia! Luvassa siis paljon liikuntaa, töitä ja kevyttä ruokaa ja itsensä hoivaamista, mikä tuli tarpeeseen, olo on ollut viikkotolkulla jo vähän turvonnut ja väsähtänyt. Olen saanut muutenkin inspistä "terveellisempään elämään" ja tutkistelen vähän itseäni rauhassa, nyt kun mulla on paljon aikaa itselleni. Vitsi kun löytyisi vielä kaksio nopsaan, mihin pääsisi heti muuttamaan! :)

Kävin apteekissa kyselemässä Priorinista (siitä hiustenhyvinvointiravintolisästä) ja myyjä vinkkasi sen tulevan pian kampanjatarjoukseen, vink vink! Ja hiuksista puheenollen tänään saa lähteä taas tuo vaalea raita, ihan kuin vauva olis vetänyt kurkulliset päälaelle..

//Vaatteet ja korut: H&M//

Tekoripsia kirpparilta, jonkun kinkkitavaran jälleenmyyjän pyödästä! 1,5€kpl! 

Mitä mahtavin kuvausrekvisiitta

Eiks tulekin vähän mummofiilis, kun ylin nappi on kiinni?!! Tässä päivän väittelyn aihe:D

Ja mitä paitaan tulee, ne on todella lyhyitä, mutta superleveitä kokomerkintään nähden! (Kampanjatarjous 9,90€ H&M) Kokeilkaa ennen kuin ostatte!

Aamu on niin rauhallinen, hiljainen.. Olen ihan yksin. Joulutähden valo palaa keittiössä ja maalaa kaikki hieman kellertäväksi hennolla valollaan. Laitoin Anna puun soimaan hiljaa taustalle ja keitin vaniljakahvia. Koko asunto tuoksuu niin hyvälle.

Olen yksin pienessä asunnossani pitkästä aikaa, ei ole ketään kenelle puhua, ketään joka toivottaisi hyvää huomenta rakas.. Toisaalta en kyllä jaksaisi puhuakaan.
 Eläimetkin tuntuu katsovan entistä tarkemmin tekemisiäni, Robi seuraa perässäni joka paikkaan. Olen levoton ja rauhallinen samaan aikaan. Mikä tämä tunne on?
Ikäväkö? Samalla sitä kutsutaan myös itsepäisyydeksi, ylpeydeksikin.
En halua soittaa. Loukkasit minua eilen.

 Tämä on tavallinen aamu, lähden töihin muutaman tunnin päästä. Laittelin itseäni valmiiksi meikaten ja laittaen hiuksia, valitsemalla vaatteet.
Tämäkin tuntuu turhalta. Nähdä vaivaa siihen miltä näyttää, kun hän ei ole näkemässä. Mikä minua oikein vaivaa??? Ja paiskaan villatakkini sohvalle.

Kai minä jotakin tunnen vielä, vaikka luulin etten voisi enää niin kipeän eron tuntea ketään kohtaan mitään. Ajattelin, etten ikinä enää lankeaisi siihen mitä rakkaudeksi kutsutaan. Luulin ettei rakkaus asu minussa enää.
Mutta niin hän tuli ja vei sydämeni.
 Korjaten säröjäni ja nuollen haavojani.
Hän parantaa minua huomaamattani, nimittäin tunnen jotain.
Ikävää. Hitto.
Tunnen itseni ihan idiootiksi. Mistä riita edes lähti?

Ja minulle tuli viesti.