Käteeni tupsahtanut palkkanauha paransi oloa kummasti, flunssakin katosi kuin ihmeen kaupalla..
 
Huomenna mennään tyttöjen kanssa shoppailemaan ja syömään, viettämään todellista rentouttavaa "shoppingia", terapeuttista "tili tyhjäksi"- aikaa :-) No ei, meille kertyi makoisat juhlapyhä-ja ylityölisät, jonka kunniaksi voimme tuhlata nuo "ylimääräiset" pennoset tammikuun alessa! Olen päättänyt löytää huomenna ainakin oikeasti tarvitsemani asiat, kuten uusi 1. lompakko, 2. musta nahkalaukku ja 3.ruskeat legginssit mustilla nahkapaikoilla! Ja kotiin en palaa ennen kuin nuo olen löytänyt! Noista leggareista ja laukusta olen alkanut näkemään jo päiväunia.
Harmi etten tajunnut ottaa lompakostani kuvaa ennen kuin heitin sen roskiin, luottolompakko petti ja rähjääntyi niin kovin etten kehdannut kassalla ottaa sitä pois laukusta rahaa kaivaessani.. Se oli aika hulvattoman näköinen sisustan pursuessa ulos ja päällysteen repsottaessa ;-)

Löysin Gina Tricotilta muita ihan sika makeita juttuja, jotka on pakko saada (tai ainakin kokeilla!)

Rhinestone body chain 16.95 EUR

Voin kuvitella tämän niin monen asun päällä, ettei käyttö ei varmasti jäisi vähäiseksi. Sen takia uskallan väittää tätä kannattavaksi ostokseksi karsiessani muita pois...:-)

 

Francis jumpsuit 10 EUR 39.95 EUR 

Ihastuin tähän jumpsuitiin ihan järjettömästi, tosin kauhulla odotan miltä jenkkakahvani tuossa näyttävät, viimeisin jumpsuit päälläni oli kamala -.-'

Brenda top 10 EUR 24.95 EUR 

Toivottavasti näitä löytyy vielä alen jäljiltä, tuo jätti tasku on magee!

 

Mary loe robe 10 EUR 29.95 EUR

Jos oikein ymmärsin, tämä on aamutakki. Kuinka ihanaa olisi hiljaa heräillä tämmöinen pehmoinen ja lämmin ihanuus päällänsä?? Ja tätä kehtaisi aamulla esitellä hänellekin.. ;-)

Lumikin alkoi jo sulaa pois pihalta, vaikka juuri se sinne laskeutui. En paljoa ehtinyt nauttia lumen antimista, vaikka kyllä tässä odotellaan jo niitä valoisampia päiviä ja sitä ihanaa ihmisvirtaa. Niitä festareita ja tapahtumia, yhdessäoloa rannalla, uimista ja auringonlämpöä, veneilyä... Mwaaaaaaaaah. Rakastan kesäisiä spontaaneja lähtöjä mitään etukäteen suunnittelematta, vain menoa ja meininkiä hyvien ystävien kanssa ja niitä unohtumattomia hetkiä! Kesä tänne ja nyt heti!

                                       Hölmöjä ilmeitä takapihalla :-) Huomista ja ihmeitä odotellessa!

                

 

Fiilikset vaihtuivat aurinkoisesta sysimustaksi mössöksi pääni sisällä ja huomasin käteni ihan vapisevan surusta, epätoivosta ja vihasta.
Ei kukaan mua tunne ja niitä ajatuksia pääni sisällä, kaikki tuntevat vain aina iloisen ja pirteän pikku Alexandran, jolla ei koskaan ole huolia mistään.
Olen omaksunut roolini ja oppinut hymyilemään ja esittämään vahvaa, koska sitä kaikki odottavat minulta ja ovat siten tunteneet minut, en kertakaikkiaan pysty enää muuttamaan kurssiani, kun tähän uraan olen joutunut. Asiakaspalvelussa olen vielä oppinut piilottamaan viimeisenkin surullisuuden merkin kehossani ja pyyhkäissyt kasvoiltani sen mitä oikeasti tunnen, en osaa enää päästää ulos sitä tuskaisuutta, mikä kanssani kulkee. Vaikka olen elpynyt, en unohda koskaan niitä asioita, joita minulle tehtiin, eivätkä nämä ihmiset enää muista koko asiaa ja voivat jopa puhua niistä hymyillen läsnäollessani.
Tämä on käsittämätöntä miten toinen voi unohtaa nämä tekonsa, jotka painavat yhä rintani kasaan ja voivat vielä puhua niistä aivan yhdentekevänä asiana. Tämän kommentin saattelemana saattaa blogini sisältö muuttua K18, mutta nyt kertakaikkiaan vituttaa ja aivan saatanasti!!!!!

Let it snow...

Omg. Tajusin oikeasti vasta tänään kalenteriani tutkiessa, että nyt todellakin ollaan jo seuraavan vuoden puolella ja vuosi 2011 on ohi. Kauan odottamani ja ihanin vuodenaika kevät on pian saapuva, joulun ja uudenvuoden jännityksen tuomasta stressistä on selviydytty. Nyt ei tarvitse muuta tehdä kuin istahtaa alas ja odottaa rauhassa kevättä uusien unelmien ja tavoitteiden innoittamana.
Syksyt ja talvet ovat olleet aina hieman rankkoja,  mieltä masensi vielä pahemmin LUMENPUUTE. Lumiset leikit ystävien kanssa ja valkoinen valaiseva lumi olisivat tehneet tästä talvesta paljolti siedettävämmän, mutta lumenpuute sai jotenkin vain syksyn jatkumaan ja jatkumaan.. Tuntui ettei syksy koskaan lopu. Talvi on ollut niin pimeä ja synkkä, että joinakin aamuna sitä halusi jäädä vain peiton alle nukkumaan koko päiväksi. Mutta onneksi päivät alkavat olla jo pitenemään päin! Joka päivä valoa on hetki pidempään ja alan saada jo uskoa että tästä selviydyttiin jopa kunnialla. 

Viime alkuvuonna juteltiin tyttöjen kanssa, kuinka kevättä tosiaan oli rinnassa ja se sai kaikki käyttäytymään vähän kummallisesti. Ystäväni kertoi, kuinka käsittämätöntä se on, kuinka yhtäkkiä monen sadan metrin päässä olevassa kerrostalossa samalla parvekekorkeudella oleva mies (mitä ei paljailla silmillä edes erottanut oliko kyseessä vanhempi herramies vai nuori pojankloppi) alkoi viehättää ihan käsittämättömällä tavalla. Tätä miestä ei koskaan "tavattu" millään muulla tavoin.Toinen ystäväni lisäsi siihen, että hänestäkin tuntui, että on alkanut stalkkailemaan kundien takamuksia kadulla lähes pakonomaisesti. Välillä puna nousi poskille jo, jos kassan takana oli söpö myyjä, kuitenkin ihan normaalisti palvellen. Keväisiä pitkiä huokauksia kuului enemmän ja ilmassa tuntui kipinä, vaikkei kukaan mitään "selviä merkkejä" tehnytkään. Ah, haluan kevättä rintaan ja pian! Onneksi aamua helpotti ihana näky pihalla, valkoinen maa ja puut lumipeitossa!

         
Saanko esitellä lempimukini, jonka ostin parivuotta sitten kirpputorilta. Tuo kuppi on niin ihana, indiskan iso ja värikäs piristäjä, johon en kyllästy koskaan. (maksoi muistaakseni huikeat 0,50centtiä :-))

Mukavan puhelun pomolta saatuani ja työpaikalla käytyäni, päätin palkita itseni pienellä nettitörsäilyllä henkkamaukassa. Minua kauan päässäni piinannut kuva ruskeista legginseistä  ja mustasta nahkalaukusta sai minut tilaamaan tämmöisen setin siinä toivossa että se näyttäisi yhtä hyvältä päälläni kuin päässäni!

 

 Iloisella mielellä lopettelen tähän, huomenna puuhaillaan vapaapäivän merkeissä :-) Adios!

Home from dreams

Haasteena: Minkälainen olisi unelmakotisi? 
Ilman rajoituksia rahasta, paikasta ja muista olosuhteista riippumatta?
Pieni punainen tupa perunamaalla, söpö prinsessakoti vai kattohuoneisto Hollywoodista?

Toivoisin itselleni pientä maalaisromanttista omakotitaloa paljaan tähtiyön alla vähän kauempana kaupungin melskeestä.
Paikkaa, missä voi uppoutua ajatuksiinsa ja unelmiinsa lempeiden sävyjen ja maalaisromantiikan peittelemänä.. Paikkaa missä unelmat syntyvät lämpöisen teekupposen, villaviltin ja takkatulen lämmössä..

Unelmakodin kruunaa rakkaus..

Tykkään överiromanttisesta ja valkoisesta sisustuksesta, vaikka emme ole koirani kanssa ehkä sitä siisteintä sorttia.. Meillä Robi nukkuu siellä missä minäkin, makaa sohvalla, sotkee ja kurastaa (en syytä pelkästään koiraa, minä olen myös hyvä sotkemaan) Mutta eikös "Omon" mainoslause sanonutkin jotain, että siellä missä on likaa, siellä on elämää ;) Ja mikä on ihanampaa, kuin tulla peuhaamasta lumesta koiran kanssa läpimärkinä kotiin ja juosta kilpaa sohvalle viltin alle katsomaan salattuja elämiä ..