Ryhävalas henkselifarkuissa

Heippa!

Miten mä olen vieraantunut tästä blogista niin kovin, että meni 5 minuuttia kirjoittaa edes "heippa" tuohon alkuun. Ei luonnistu enää kymmensormijärjestelmäkään ja naputtelen näppäimistöä kuin viisivuotias.

Mulla on ollut aika hektistä useamman kuukauden ja niinä hetkinä kun on aikaa itselle, LEPÄÄN! Ja niitäkin hetkiä mulla taitaa olla aina kello 22.00 jälkeen, jolloin olen jo puoliksi horroksessa. Eli mitään elämää mullistavia postauksia ei ole menny ohi suun, ehei. En muista milloin viimeksi minulla on ollut oma tietokone kotona edes päällä, jos totta puhutaan, kamerakin on pölyttynyt säilytyslaukussaan pidemmän aikaa.
Mutta tänään ensimäistä kertaa moneen kuukauteen kuuliessani linnunviserrystä aamukaakaoni ja iltalehden seesteisessä hetkessä, kelasin et nyt pitää jumalauta ottaa itteä niskasta kiinni. Ihan jokaisessa elämän osa-alueessa. Oon vetäny runebergin torttujakin viiden lisäkilon edestä
(vaaka väitti, mutta en uskonut) Viimeiset läskiparkaukseni päästin kuitenkin ja oli kohdattava julma totuus, kun ostin jonkun ihme aivopierun seurauksena semmoiset henkselihaalarifarkut ja mun jenkkakahvat näytti oikeasti yrittävän lähteä karkuun mun kehosta sieltä sivuilta. Olin järkyttynyt. Nyt oon ollu nuudeli-vihannes linjalla useamman päivän ja juonut vettä niin paljon että vessassa saa rampata tunnin välein.

Ensipostauksessa voisin esitellä viimeisimmän isomman hankintani, mistä unelmoin vuosia!
Erityiskiitos ja kumarrus myös sille ihanalle lukijatytölle, joka tuli moikkaamaan mua myyntikojulle Menneenajan markkinoilla. (Menin ihan lukkoon ja tunsin itseni jälkikäteen tosi typeräksi, sori) Mutta olen siitä asti ajatellut sinua lämmöllä ja se on antanut vähän puhtia minulle tänne blogin puolelle! Kiitos ja virtuaalipusut ja rutistukset sinulle!

Näitä epäedustavimpia känn(i)ykkäkuvia olisi vaikka muille jakaa, mutta kaivan ton oikean kameran ja selväpäistä kuvattavaa..

Ja suurin kysymysmerkki tämän hiljaiselon jälkeen onkin, et onks yhtään lukijoita vielä hengissä siellä?!!

Chloe's pidennykset

Heips! Olen tosiaan saanut kokeiluuni seuraavanlaiset ihanuudet! Chloe'sin pidennykset ovat olleet minulla nyt noin viikon käytössä ja olen ihastunut kovin näihin ja jaan teille nyt ensivaikutelmia.

Ne saapuivat nätisti pakattuna ja aivan eritavalla huoliteltuna kuin aikaisemmat tilaamani hiukset. Kaunis valkoinen laatikko, jossa hiukset olivat omassa  söpössä säilytyspussissaan. Pakkaukseen oli laitettu mukaan kosteudenpoistaja ja 4 varaklipsiä hiuksille, joten noinkin yksinkertaiseen asiaan kuin paketointiin on todella panostettu! Mulle tuli ainakin heti semmoiset hyvät vibat, että nyt on laatua käsissä.

Hypistelin heti hiuksia ja ne tuntuivat todella paksuilta tyvestä latvaan, sileiltä sekä taipuisilta. Yllätyin hiusten suuresta määrästä vaikka tiesinkin, että paketissa on tosiaan 140g ehtaa hiusta! Se taatusti riittää paksumpaankin luonnonkiharaan tukkaan, eikä jää hiirenhännäksi, mikä itsellä on usein harmina klipsejä käyttäessä. 

Tässä alempana minulla on kädessä vain pari osiota, josta näkee kuinka paksua ja terveenoloista tukka on.

  Ja kuten tässä näkee, hiukset
ovat paksut tyvestä latvaan, mikä minulla on ainakin ehdoton kriteeri hiustenpidennyksiä valitessani! 

Lisäklipsit ovat myös plussaa, sillä itse olen onnistunut hajottamaan klipsejä useamman kerran ja on mukava saada ne korjattua täsmälleen vastaavanlaisilla.

Sain mukaan myös hiuksille ihan ikioman säilytysratkaisun! Voiko ruhtinaallisemmin hiuksia enää säilyttää? Omassa niille suunnitellussa henkarissa ja säilytyspussissa. Voi juku.

   

Kokeilin pikaisesti hiuksia ja sävy osui aika hyvin nappiin. Jätin ison 4 klipsin osion kokonaan pois tässä ja tukkaa on silti riittävästi päässä. Ensitunnelmat näistä pidennyksistä ovat todella hyvät ja odotan paljon laadulta. Hiuksia harjatessa ei ole juuri lähtenyt hiuksia irti ompeleista eikä latvat ole menneet huonoksi. Mutta katsotaan miten tukka palvelee pidemmän ajan jälkeen, ensivaikutelmien perusteella voin lämpimästi suositella. Asiakaspalvelu on myös hyvin ystävällistä ja auttaa oikean värisävyn valitsemisessa.

 Pituutta näillä on 50cm (valikoimasta löytyy myös 40cm) ja sävy on #613.
Nämä kyseiset pidennykset löytyvät täältä
 

I love 'em!

Neuleeseen mä sukellan

Heipskukkuu!
Vuoden pehmoisin vuodenaika on saapunut,  nyt saa taas sukeltaa sisälle mitä pehmoisimpiin ja ihanimpiin neuleisiin.. Ostin tämmöisen harmaan Onlyn neuleen ja se on ihan fävörit jo nyt.. Illalla pitäisi mennä työvuoroon ja aamupäivän omistin salille, siivoamiselle ja koneella löhöilylle. Viikonloppuna olisi myös blogitapahtumaa tiedossa ja halloweenbileet! En ole yhtään osannut valmistautua sillä oon painanut 10 päivää töitä ja pari päivää pitäisi vielä jaksaa. Pääkoppa lyö vähän tyhjää ja oon enemmän vähän muumio kuin oma hölöttävä itseni. Kaikenlaista on tullut tehtyä, olin  siellä i love me- messuilla, markkinoilla, salilla ja ystävien kanssa puuhastelemassa. Pihatalkoissakin ehtinyt paiskia. Huhhuh. Saatan nukkua 12 tuntia ihan kevyesti näinä päivinä.

Mutta mitäs tänne?? Mitäs uusia blogi-ilmiöitä on ilmaantunut poissaollessani?



  

Garnier Truly Blond uutuuksia

Well hellou leidis!

Piti vähän editoida postausta, sillä möhlin taas ajastuksen kanssa.
Minun tuli kokeilla näitä Garnierin uusia Truly blond-sarjaan kuuluvia hiustuotteita ja tässäpä siitä!
Itselläni on luonnostaan todella tumma, lähes mustaruskea hiusten oma väri, jonka vuoksi ne taittavat todella nopeaan keltaiseen/beigeen jatkuvasta värjäilyistä huolimatta. Ja voitte varmaan kuvitella miltä luonnonkihara kuiva tukka näyttää, kun sitä värjää kuukauden välein vahvimmalla värinpoistoaineella, että saisi hopeavihahteen keltaisen tilalle edes hetkeksi.
(yea been there, done that)
Se ei onnistu, sillä tukka katkee. Kuolee, käpristyy. Tuhoutuu.

Tälläkin hiukset ovat jäätävän kuivat ja katkeilevat, eikä aikaa muka riitä edes kerran kuukaudessa tunnin sauna-hiusnaamiosessioon, hyvä kun ehdin kiireiltäni edes suihkuun.
Olen kokeillut lukuisia erilaisia hopeashamppoita ja hoitoaineita, mutta yksikään, toistan vielä YKSIKÄÄN ei ole voittanut sitä pientä sinistä hoitoainepussia, mikä tulee Garnierin värinpoiston mukana. MUTTA OI MIKSI olette vaihtaneet sen koostumuksen laimeampaan vaalean lilaan seokseen, joka ei millään tavalla ole niin tehokas kuin aikaisempi lähes tummansininen aine, joka värjäsi hetkessä tukan liilaksi, jos sitä piti minuuttia kauempaa päässä? Olen katkera ja vihainen, mutta koska tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Garnierin kanssa, palaan vielä joskus sähköpostitse asiaan. Piste.

Kokeiltava on siis Antiyellow- conditioner- eli keltaisuutta pois taittava hoitonaamio sekä Lightening spray eli asteittain vaalentava hoitosuihke. Olen skeptinen kaikkia uusia silver-tuotteita, kohtaan sillä mikään ei tunnu tehoavan toivomallani tavalla tähän keltaisuuteen. Olen hyväksynytkin tosiasian etten vain saa platinatukkaa ellen värjää värinpoistolla liian usein.

Kokeilin keltaisuutta poistavaa hoitoainetta ensin. Löysin seuraavanlaista pikkutietoa tuotteesta:

Sävyttävä hoitoaine keltaisuutta vastaan
*Taittaa pois vaaleiden hiusten keltaisuutta
*Antaa kiiltoa ja hoitaa intensiivisesti
*Sopii kaikille vaaleille hiuksille
*Vaikutusaika 5-10minuuttia

Avatessani korkin ja puristettuani kämmenelle tuote tuoksui todella hyvälle, mutta.. Jouduin heti toteamaan mielessäni, että valitettavasti tämä näin vaalea seos ei riitä taittamaan keltaisuutta tarpeeksi pois hiuksistani.
Kokeilin kuitenkin kaksi kertaa ja toisella kerralla kuivaan tukkaan pitäen sitä noin tunnin verran päässä ennen pois huuhtelua.

Skeptisyydestäni huolimatta jotain siellä hiuksissa tapahtui.

Kuten ennen ja jälkeen kuvista näkee, tuote kosteutti ja tasoitti hiusten väriä mukavasti. Kokeilun perusteella sanoisinkin että tuote sopii vielä paremmin jo ennestään oleville vaaleaveriköille tai joiden tukka on parempikuntoista/vaaleampaa entuudestaan, sillä mä tarvitsen vielä vähän tykimpää tavaraa tälle pehkolle. Mutta positiivinen kuva tuotteesta jäi ja jään käyttämään sitä saunanaamiona :-)

Ennen

 

Jälkeen

Asteittain vaalentavaa en tiennyt miten käyttäisi, joten kokeilin sitä tyvikasvuun.Mutta siihen palaan vielä uudestaan tulosten kera.

I wanna be an astronaut

Ärsyttää, turhauttaa ja väsyttää. Inhoon olla KIPEÄNÄ!! Yksikin päivä vaan kotona neljän seinän sisällä tekee mut tosi turhautuneeksi. Ramppaan edes takaisin asuntoa, enkä tiedä mitä oikein tekisi, ei malta levätäkään. Eikä malta kirjoittaa, pelata pleikkaa tai mitään muutakaan. Tuntuu että koko elämä on JUST NYT tuolla oven ulkopuolella. Sigh...

Tällä viikolla piti alkaa astetta rankempi supertreeni mutta kaikki meni tuiks kun tuli tää matafakin nuhakuume. Mulla taitaa kaikenlisäks olla joku ikäkriisi meneillään, olen ollut tosi levoton jo pidemmän aikaa ja tuntuu että jotain pitäisi tehdä nyt. Vaihtaa duunii? Paikkakuntaa? 

Elämää?

Oon jotenki kyllästynyt näihin mun arkirutiineihin, duuniin ja kaikkeen. Haluaisin toteuttaa unelmiani ja muuta kliseistä. Mutta mä en edes tiedä mistä mä haaveilen enää.. Jos totta puhutaan haaveet siitä omasta perheestä ja omakotitalostakin ovat kadonneet kaiken tapahtumien seurauksena. Voisin ottaa lopputilin, myydä irtaimiston, ottaa koiran mukaan ja lähteä tolla ruosteisella bemarilla kohti jotakin tuntematonta, sekin tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä paikoilleen tän usvan keskelle mistä en näe yhtään eteenpäin!

Johtuuko tämä vaan syksystä vai onko jollain muullakin samanlaisia fiiliksiä päällä?

Harmaata ulkona sekä vaatekaapissa

Prrrrrrrrr!

Oon palellut koko päivän ja tongin villasukatkin laatikoiden syövereistä! Ulkona sataa ja on synkkää.. Mutta onneksi mulla on viikonloppu vapaa, suunnittelin tekeväni jotain virkistävää kuten uimahallia tai jopa serena reissua! Voisi tehdä hyvää muutenkin sillä en oo kävellyt kahteen päivään normaalisti jalkatreenin jälkeen ja pöntöllekin istuminen on yhtä tuskaa :D Itkunauru! Salista oli niin pitkä tovi, että kaikki paikat huutaa leipää ja näytän enemmän Notredamen kellonsoittajalta tuolla kulkiessani. Duunikaveria nauratti, kun yritin noukkia roskaa maasta ja kiemurtelin sitä siinä ihmeasennoissa tuskaisena.

Löysin tulevaan syksyyn ja talveen ihanan Amisun takin ja neuleen H&M:stä! Tuosta neuleesta on tullut jo ihan lemppari.. Lämmin ja ihana, hmmm.... Mulle tuli myös ylläripylläri paketti Garnierilta, jossa oli pari tuotetta vaaleisiin hiuksiin! Niistä tulossa myös postaus.

Ompa ihana taas kirjoitella. Voikaa hyvin synkästä säästä huolimatta!

Välikatsaus

Hellou ma leide!

Tuntuu tosi hyvältä ja onnistuneelta pitkästä aikaa, oon saanut itseni raahattua taas salille ja muutenkin saanut aikaiseksi hoitaa asioita. En kuollut hammaslääkäriin ja sain vihdoin varattua ajan pankkiin säästöasioita ja lainan vuoksi. Ihan tommosia perusjuttuja, mutta yhdessä vaiheessa en tosiaan saanut vietyä edes roskia ulos vaan ne kerääntyivät tuohon eteiseen säkeittäin ja saatoin hillua likaisissa vaatteissa monta päivää kun en jaksanut pyykkäillä. Mua ei kerta kaikkiaan kiinnostanut enää mikään. Lääkärin diagnoosi oli masennus, mutta en alkanut syömään mitään lääkkeitä sillä ne eivät ole apu tai mikään itse ongelmaan. Mun koko elämä oli vaan romahtanut keväällä, thats it. Ja oli ihan hyvä syy olla allapäin.  Nyt on kuitenkin kaikki paremmin! Päivät ovat joka kerta kirkkaampia ja oon alkanut saamaan taas otetta elämästäni kaikin puolin.

Tylsiä puhelinkuvia, mutta en oo ehtinyt vielä ottamaan kameraa esille..

Mullahan oli se vesivahinkokin tässä samassa syssyssä ja asuin 1,5kk toisten nurkissa! Ghettoelämää! Mulla oli kaikki tavarat pienessä matkalaukussa, jota roudailin mukanani.

Tämmöinen asunnosta tuli, sain itse valita lattian ja tapetit :)

 Makkarissa toi seinä on siis semmoinen grafiitinharmaa mikä säihkyy! 

Kuva ei anna oikeutta :(

OLI IHANA PÄÄSTÄ KOTIIN!!!