Viimeisen vapaapäiväni iltana, istuin alas ja jäin pohtimaan mennyttä vuotta, sen tuomia haasteita ja yllätyksiä. Jos pitäisi antaa itselle arvosana tästä vuodesta liittyen siihen miten on saanut itsensä jaloilleen alkuvuodesta, ihmissuhde-, raha- ja muissa asioissa antaisin ehkä pisteet 7/10. Materialistin raha-asiat tuppaavat välillä olemaan huonolla kantilla, mutta sitäkin paremmin olen ollut yhteydessä vanhoihin ystäviin, perheeseen ja muihin sukulaisiin lämpimissä merkeissä vuosien jälkeen. Nopean tulkinnan jälkeen voisi päätellä, että rahatilanne on voinut kärsiä myös näissä merkeissä. Tarvitseeko nykymaailmassa oikeasti rahaa, että voi elvyttää vanhoja suhteita vuosien jälkeen? Esimerkiksi:
Tapasin paljon vanhoja ystäviäni ihan kasvoikkain tänä vuonna paljon juhlinnan ja ulkonaolemisen ohella. Ilman rahaa näitä "tilaisuuksia nähdä livenä" ei olisi tullut, eikä mielestäni FB:n seinän päivityksiä ei suorannaisesti voi laskea mukaan tähän. Eihän?
Toiseksi esimerkiksi: vuokrasimme viikonlopuksi mökin ystävän syntymäpäiviä varten. Saimme paljon vanhoja ystäviä tulemaan ja teimme paljon uusia kivoja tuttavuuksia. Periaatteessa tätäkään ei olisi tapahtunut ilman valuuttaa. Kuulostaa kamalalta. Ja ehkä vähän kaukaa haetultakin.
Mutta kuka oikeasti nykymaailmassa enää soittaa ja lähtee kahville kaverin kanssa jonka on nähnyt joskus 5 vuotta sitten?
Nykymaailmasssa ei uskalleta enää soittaa vanhalle ystävälle, muutoin kuin viinan merkeissä.
En halua yleistää, mutta siltä nyt tuntuu. Oikeita ystäviä ei mitata rahassa ikinä. Ehkä se on vain ainut tosiasia, että ne ystävät jotka ovat vielä vierelläsi vuosien jälkeen, HE ovat niitä oikeita ystäviä.
Ehkä oikeita ystäviä ei voi aikakaan viedä, vaan alitajuisesti pysyttelemme toistemme lähellä.. Vai?
Nyt menee överiksi.
Vuosien aatossa olen selvästi herkistynyt myös vaatteiden ja asusteiden suhteen.
Ennen räväkät värit ja itsensä vahvasti esille tuominen oli mun juttu, mutta näinä kahtena vuotena
muutuin vaatteiden osalta enemmän huolitelluksi ja pelkistetyksi. Värivalikoima vaatekaapissa on todellakin kutistunut valkoisen, mustan, ruskean ja maan erisävyihin. Epäilemättä puuterin ja kermansävyt purivat alkuvuodesta pahimmiten ja koruissa kullansävy.. Muutuin femiinisemmäksi mukavuudentavoittelijaksi, vaikka muutamia vuosia sitten korjasin pikkumopoani, rakastin seistä sateessa välittämättä hiuksista tai meikeistä ja rakastin lokkien kirkuntaa.
Hyvä istua alas hetkeksi ja pysähtyä miettimään itseään ja menneisyyttään.
Pihalla käytyäni, kahlatessani juuri sataneessa lumessa sysimustan tähtitaivaan alla heräsi sisimmässäni jotain alkukantaista ;-) Woooou Woouuu...*ulvontaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥