Heips!
Gaaaah, olen kävellyt koko päivän pitkin Helsingin kauniita valoin koristeltuja katuja, enkä halua edes tietää millä budjetilla Kampin edusta on koristeltu! Herra jumala. On ne valosysteemit kyllä kieltämättä aika kauniita, ihan kuin jossain jenkeissä!!
Stockmannin edustan joulukuuset ja joulumusiikki sai mielenkin ihan haikeaksi. Olisin voinut itkun siinä turauttaa, jos olisin vain halunnut, ei olisi ollut edes vaikeaa. Samppa olisi varmaan läimäissyt, "et jumalauta jää nyt tähänkin vollottamaan jotain hemmetin jouluvaloja" Nämä ilme mielialavaihtelut johtunee varmaan tästä uudesta migreenilääkkeestäni mikä taitaa olla mulle liian vahvaa!!
Jep jep. Tulin juuri kotiin tältä reissulta ja koko päivän evässaldoksi huipentui jopa pikaruoka-ateria Hesestä. Hittolainen, ei tästä dietistä tule mitään.
Tuntuu, että samaisen migreenilääkkeen takia naamavärkki muutenkin on ihan turvonnut. Eikä se auta yhtään tähän vartalokriisiin muutenkaan!!! Ehkä mä mielummin kärsin pari kertaa vuodessa parista kunnon jysäristä, kuin tästä hemmetin draamakuningatarvajokkimeiningistä. En odottanut ihan tällaista, kun aloin hoitamaan näitä migreeneitä.
Olin eilen siellä tatuloitavanasatuloitavana. Minua ei sattunut juuri ollenkaan, paitsi ihan viimeinen kirjain tuossa rinnan alapuolella. Yhtäkkiä mun käsi alkoi nykimään omituisesti, ihan kuin sähköiskusta!! Se oli aika häröä kieltämättä, ehkä vähän ärsyttävääkin.
Tai no ärsyttävintä oli se, että hengitin jotenkin ihan epärytmissä ja vammaisesti, kun ajattelin että se suttaa sillä neulalla väärään paikkaan, kun vedän keuhkot täyteen ilmaa. Mutta kaikenkaikkiaan mukava sessio, eikä käyty kipukynnyksen yli ei lähellekään vaikka monet varoittelivat kyljen olevan herkkä paikka tatuoinnille. Älkää pelätkö sitä,
se tuhannen päissäni ottama ristitatuointi varpaassa sattui 10 000000000000000 kertaa enemmän.
"You're never so lost, that your angels cannot find you"
Otin tuon tekstin muistuttamaan minua omista voimistani,
tukijoukoistani, henkisestä vahvuudestani. Siitä, ettei saa luovuttaa,
siitä että pitää uskaltaa kohdata pelkonsa eikä sysätä niitä sivuun.
Minulla on isoja vastoinkäymisiä edessä, joihin tarvitsen erityisen
paljon voimaa ja ajankohta tuntui muutenkin olevan otollinen pienelle
muistukselle, koska elämäni on täyttynyt hirveän monesta
vastoinkäymisestä ja olen viimeaikoina pohtinut hirveän paljon itseäni
ja koko elämääni. Halusin kiteyttää kaiken kokemani kivun, surun ja
tuskan tuohon tatuointiin ja seuraavan vastoinkäymisen kohdatessa tuo
kuva muistuttaa minua, mistä olen jo selvinnyt. Muistuttaen samalla
läheisistä ja rakkaistani, joiden turvaan on uskallettava joskus
kurottaa.
Upotin aamulla kynteni sulaan suklaaseen ja lähdin kaupunkiin. En, lakkasin ne aikani kuluksi modelsown:n ihanalla suklaasävyisellä kynsilakalla ja päädyin vain unelmoimaan maraboun dominosuklaasta..
Mutta mitäs mieltä ootte kuvasta?! Go go or nou nou!??