Kas kummaa istun jälleen koneella pizzapala kourassa töistä päästyäni.
Minne katosi päättäväisyyteni ja tahtoni? Pizzan kautta suuhuni?
Nyt riittää. Ensiviikolla alkava lomani täytyy olla täynnä intoa, auringonpaistetta, naurua ja vammailuja.
En koko kesänä ole töiltäni saanut aikaa olla miettimättä mitään, rentoutua ja vain olla. Yksi ilta räkäposkella korkkarit kädessä ei miltään kantilta ole rentouttavaa puuhaa, vaan seuraavana päivänä on saanut parannella olojansa kaikilla voimillaan. Moraalista krapulaa ei valitettavasti paranna mikään koskaan.
Niin hassunhauskaa kuin olikin, seuraava päivä oli kamala.
Kaivellut bikinit esiin ja tutkaillut lippujen hintoja Serenaan, Korkeasaareen, Linnanmäelle, kaikkialle!
Mikä ihana syy hemmotella itseään, valmiiksi lomaa varten!
Kesälomarahoilla aion ostaa ihka oikean kunnon objektiivi (tai joku..) kameran, jolla voisin saada ehkä hieman näyttävämpiä kuvia läpikäymistäni seikkailuista. Seikkailuista, totta tosiaan. (-.-')
Ja huomenna!
Lupaan ja vannon lähteväni ulos töiden jälkeen
lenkille.
(tai mörökölli tulkoon ja syököön minut.)
Aamen!
Ja siitä puheenollen..
Kehtasin lisätä puhutun ylösnousemuskuvan täällä, mutta en facebookissa.
Johtunee varmaan siitä, että lukijoita minulla on pyöreät 0.
Nyt mie lähen ulos pohtimaan Norjan pommitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥