torstai 23. elokuuta 2012

Feel good inc

Nukuin pommiin, suodatinpussit oli olivat loppuneet ja löin varpaani parvekkeen kynnykseen heti aamutuimaan. Olin varma, että koko päivä on tuhoon tuomittu, kun edessä on vielä pitkän pitkä työpäivä ja illalla matka taiteidenyöhön Helsinkiin. Olen selviytynyt pikku hiljaa kiukunpuuskistani ja ulkona alkoi pilkottaa vähän aurinkokin. Itseasiassa olo on aika hyvä. Miksi ylipäätänsä olen kiukutellut koko aamun? Periaatteessa syitä ei edes ole. Yritän tässä sanoa, että mielentilat on lähestulkoon omasta tahdosta kiinni. Jos haluat olla kiukkuinen tai iloinen, olet sitä. Miksi kukaan siis haluaa olla pahantuulinen ja voiko tuota harjoitella itsekseen? Harjoitella olemaan hyväntuulinen? Ihmejuttuja pulpahtaa taas mieleen. Yhtenä iltana töissä ollessani eräs asiakas oli älyttömän pahantuulinen ja tiuski minulle. Olin hänelle silti mukava ja yhtäkkiä hän kiittikin minua hyvästä palvelusta. Hymyllä ja ilolla on ihme vaikutus ihmisiin.
Töistä puheenollen meidän ihana pomo oli laittanut kaikkien työkaappeihin laput, joilla saadaan pihalla olevasta jätskikioskista Mövenpickin herkkupalloja ja vielä kaksi kappaletta! En pystynyt vastustamaan kiusausta sen enempää, vaan marssin siltä seisomalta hakemaan ehdotonta suosikkiani; pistaaijätskiä.  Oh vesi herahtaa kielelle taas, vaikka just söin ton. Kaveriksi suklaajätskii! <3




Olettekos huomanneet, että vaatteet näyttää jotenkin aina jotenkin paremmilta muiden päällä?? Huomasin tänään muutaman asiakkaan yllä sellaiset vaatteet, joihin en ikinä olisi itse satsannut, mutta heidän päällään ne näytti ihan sikahyvältä! Olen saanut nyt monelta ihmiseltä paljon inspistä syyspukeutumiseen, mutta sitten kaupassa käydessä pää lyö aina tyhjää.  Kävin kokeilemassa Hansmurun kanssa vaatteita H&Mllä ja kokeilin yhtä paitaa jonka näin luullakseni yhdellä asiakkaalla. Tykästyin kovin ja aletavarana ostoa ei tarvinnut sen enempää miettiä :) Yksi 3euron korukin lähti matkaan.
Käytiin myös kirppareilla ja taisteltiin lepardikarvalakista, jonka Hansu sit voitti itselleen loppupeleissä. Pidin sitä karvalakkia päässä autoa ajaessani, vaikka aurinko paistoi ja hiki valui, olin niin katkera tappiostani.
  
Loppupäivä täyttyikin sit hyvästä olosta. :)Ajeltiin, chillailtiin, kuunneltiin musaa ja mitä tärkeintä: toimittiin toisillemme terapeutteina. Se on tosiasia, että mä olisin kertakaikkiaan jo hullujenhuoneella ilman tuota naista <3 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥