Semmoista! Oltiin poppoon kanssa eräällä laavulla, jonne pieni polku vei muutaman kilometrin mittaisen upean satumetsän läpi. Koira juoksi onneissaan ja aurinko paistoi. Pojat otti muutamat kaljat mukaan, mutta me mentiin mehukatin voimalla. Miten paljon voimaa tämmöinen luontokäynti voi antaa? Rauhoituin tyystin siellä metsän keskellä ja nautin silmät kiinni puiden välistä meidät kiinni saaneista auringonsäteistä ja vastasyttyneen grillin tuoksusta. Ihan vieressä oli metsälampi, jossa kellui isoja sammalemäättiä, ihan kuin pieniä saaria. Mä olen aina rakastanut luontoa, eikä kaupunkielämä ole koskaan vienyt musta pois sitä sisäistä luonnonlasta. Samoin eläimet, rakastan niitä kaikkia enkä kestä että yhtäkään satutetaan. Tänään töissä ollessani kävin tauolla ulkona riippukeinussa ja näin kun iso kaunis sudenkorento oli jotenkin jäänyt selälteen maahan, autoin sen puhelimella varovasti kääntämällä takaisin jaloilleen, jolloin se pörähti ilmaan. Ihmiset vähän katteli, että mitä helkuttia toi kykkii tekemässä yksinään tolla puhelimella....
Ja hei, mä olen aivan myyty noista kukista! Oon hakenut niitä kolme kertaa läjän keittiön pöydälle, kun olen törmännyt niihin lenkillä ollessani. Ne ovat niin nättejä, että niistä tulee hyvä mieli aamukahvia keittäessä. Kokeilkaapa ihan piruuttaan kerätä kimppu luonnonkukkia ja laittakaa näkyville johonkin vanhaan purkkiin. Niistä tulee hyvä mieli, takaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥