I made it!

Heipkukkuu! 

Mulla on ihan hirmuisesti postattavaa ja kerrottavaa, mutta aloitellaan tästä huikeimmasta jutusta... Mä kohtasin viime viikolla pahimman pelkoni eli LENTOPELKONI!

Lennettiin tiistaina Pariisiin semmoisella kahden päivän varoitusajalla, ettei siinä ehtinyt hirveästi miettimään edes. 

( Ja kyllä muuten ehti, ehdin miettiä testamentit ja tyyliin hyvästellä perheeni viimeistä kertaa ennen lähtöä, olin NIIN RAUKKA! )

Olen joskus täälläkin maininnut tästä pelostani. Olen tosiaan vältellyt 27 vuotta lentokoneita kuin ruttoa ihan vaan järkyttävän lentopelon vuoksi, mutta nyt vasta pystyin kohtaamaan sen silmästä silmään itku kurkussa, naama kalpeana ja pelonsekaisin tuntein. Hauskinta koko hommassa on se että mä oikeasti diggasin lentää!  Kaikki pelko, paniikki ja ahdistus minkä olin ehtinyt kahdessä päivässä maximoida järjettömiin lukemiin katosi heti lentokoneen lähtiessä taivaalle.  Tää fiilis on niin uskomaton, etten osaa kuvailla. Se on semmonen fiilis, kun odottelet 98% varmuudella kuolemaa ja sitten selviätkin, nautitkin jopa siitä. 

Ihan kuin olis valaistunut, syntynyt uudestaan ja kohdannut luojan tai vastaavaa, tää fiilis on niin epätodellisen siisti. 

Toisin sanoen olin jo hyväksynyt itselleni sen tosiasian, että pysyttelen Suomessa koko elämäni, sillä en vaan pysty menemään peltipurkkiin joka lentää 6000 metrin korkeudessa ja kopsahtaa sieltä alas kallioon juuri silloin kun minä sinne uskaltaudun. Sitten minä masokisti vielä pidänkin siitä. Kaikki ne reissut mitkä jätin väliin ja ihan turhaan. Voisin lyödä itseäni naamaan.

Yövyttiin Pariisin Clichy-osassa ja rakastuin tohon kaupunkiin täysin vaikka kaikella on aina varjopuolensakin. Sotilaita aseineen kovat piipussa ja tiukentuneet turvatoimet varsinkin nähtävyyksien läheisyydessä muistuttivat siitä, että Ranskassa on yhä hälytystila terrori-iskujen jäljiltä. Käytiin kyllä niissä hienoimmissa nähtävyyksissä ja vannon etten ole ikinä kävellyt neljän päivän sisällä niin paljon kuin nyt. Varmaan 30km per päivä!! Kaikesta huolimatta reissu sujui upeasti, oli hauskaa, ongelmilta vältyttiin, tapasin aivan mahtavia ihmisiä ja Pariisi.. se vei sydämeni ihan for real ja siitä mestasta tulee ainakin minulle semmonen ikoni ja muistutus siitä miten voi ylittää itsensä.

Tää on ihan pakko lisätä. Mun turvavarustukset, kun astuin ekaa kertaa koneeseen eli parit konjakit ja oksennuspussi.  Lentoemäntä antoi ilmaseksi ennen kuin koko lento edes lähti, olin sen verran kalpea naamastani kun koneeseen astuin :D

Tältä näyttää kaupunki tai osa sitä Eiffel-tornista katsottuna! Liput maksoi 17€, että pääsi hissillä ylös, portailla mentäessä 8€.

Täällä alhaalla tornin juurella oli katumyyjiä riesaksi asti. Isossa ledi- kyltissä tornin edessä varoitetaankin ostamasta mitään noilta kaupustelijoilta oman turvallisuutensa vuoksi.

Meidän partsin näkymät aamukahvilla. Ranskalaiset ei tajua yhtään kahvia "suomityyliin" eli kylmää maitoa mustaan kahvin joukkoon kunnes se vaalenee ja jäähtyy tarpeeksi. Menin junttina pyytämään kahvini niin ja sain epämääräiset mulkoilut hihittelyn kera tarjoilijalta. Meijän emäntäkin kysyi otanko pienen vai ison kupin kahvia ja iso oli semmonen 1dl pikku minikuppi. :D

Mulla jotenkin tuli takastulomatkalla mieleen se Ikean mainos missä sanotaan jotain tyyliin "että oli suomalainen missä päin maailmaa tahansa, niin koti on aina koti. "

Suomen järvet ja kaikki näytti niin hienoilta koneesta katsottuna.

Ihanaa olla kotona.