Lungi

Jau.

Viimeinen viikko on ollut töiden lomassa mukavaa ajatonta hengailua kavereiden kanssa.
Kun ilmat ovat taas lämmenneet, istutaan usein ulkona, käydään heittelemässä palloa koriskentällä ja vietetään aikaa ihan missä vaan mihin aurinko paistaa.
Kaipaan usein juuri tätä teiniaikojen "tylsää" hengailua, jolloin voidaan istua tunteja tekemättä juuri mitään, välillä jopa niin että porukka möllöttää tyhjyyteen eikä juuri puhu toisilleen..
Se on kertakaikkiaan nollaavaa kaiken kiireen ja aikataulujen keskellä. Olla vaan rakkaidensa kanssa hiljaa totaalisessa off-tilassa. Unohtaa kaikki paskantärkeät asiat ja aikataulut.

Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni hidastamaan. Mutta se on sitkeä, meinaan se uskomus että kokoajan pitäisi olla tekemässä jotakin järkevää ja jotain missä on selkeä päämäärä, kaikki muu on ajanhukkaa.
Nykyään ei ole juuri aikaa istua turhanpanttina Abc:lla tai puistonpenkillä tekemättä mitään. Kotona on hommaa, auto pitäis pestä, kirppispöytä odottaa siistimistä, salikortti pitää uusia, parisuhdekin tarvis aikaa ja duunivuorokin alkais tunnin päästä.
Ei ole aikaa istua ja ihmetellä. Joskus pitäis kirjaimellisesti pysähtyä katsomaan miten ruoho kasvaa.
Aina on niin kiire.
On tosi vaikeaa esimerkiksi ihan vaan istua himassa kuulokkeet korvilla maaten sohvalla. Tekemättömät työt alkaa heti puskea päälle. Todella ärsyttävää.

Mä olen valtavan hyvä luomaan kiireen itselleni jopa vapaapäivänä, vaikka en olisi buukannut mitään kokopäiväksi. Mulla on aina ollut tarve tehdä, mennä ja olla hyödyllinen. Tuskastun ja tylsistyn aika nopeasti, mutta olen opetellut pitkään läsnäolemista ja vauhdin hidastamista. Se on antanut hurjasti enemmän yhteyttä ympärillä olevaan maailmaan ja ihmisiin.

Nämä on itselleni tärkeitä ohjeita:
-Älä haali ilta-ja viikonloppuvuoroja että näkisin rakkaita ihmisiä useammin ja saisimme menot paremmin kohtaamaan
-Herää aikaisin että ehdin ottaa aamusta omaa aikaa ennen töihin lähtöä.
-Hoida asiat sovitusti ja äläkä pinoa niitä. Tekemättömistä asioista tulee huono omatunto ja liian monesta ahdistava kiire.
-Naura ja hymyile, vaikka tuntuisikin pahalta. Se on taito joka auttaa monen pahan tilanteen yli ja estää tekemästä äkkipikaisia päätöksiä tunteiden vallassa.
-Osaa sanoa ei, kun ei vaan huvita. Omaa itseään pitää osata kuunnella siinä missä muitakin. Jos virtaa ei löydy asiaan, joka ei vaadi välitöntä huomiota, niin anna olla ja lepää.
-Raha ei korvaa hetkiä, jotka olisi voitu kokea, joten hyppää mukaan aina kun on mahdollisuus ja äläkä tunne huonoa omaatuntoa pois annetusta sunnuntaivuorosta.

Mut semmoisia ajatuksia tällä kertaa. Have a nice day.