Dog days are over

Hola!
Perjantaista ollaan selvitty kunnialla ja mutaisilla korkokengillä ripauksella pieruhuumoria ja krapulaläppää. Istutaan Nebukalla, katsotaan hyviä stand-up sketsejä ja vammaillaan.  Iskin äsken uusimman Cosmopolitanin kimppuun ja yllätyin iloisesti huomatessani että eräs seuraamistani bloggareista oli päässyt cosmon haastatteluun! Onnea Xenia!
Kävin eilen Salossa aikalailla huviajelulla katsomassa siskoani ja koiranpentuja. En kestä, ne on niin lutuisia ettei niitä raaskisi antaa uusiin koteihin! Koiranpennuista siis pelkästään puhutaan :D Tosin alustavasti kaikki on jo varattu uusille emännille ja isännille.
Karisman kirpparilla oleva pöytä on myynyt jo satasen edestä! Ainut vika, että sitä tavaraa tulee sitä mukaa sieltä takaisin kun käy järjestämässä pöytää.. :) Eilen löysin ihanan ison vaaleanpunaisen buddhapatsaan ja täyden Calvin Kleinin for her- hajuveden 2eurolla! Ihan sairasta, joku on taatusti laittanut hinnat vahingossa väärin.
Kävin moikkaamassa Hansmurua töissä Golfissa ja mulle väännettiin maukas kanacaesar-salaatti, ai ai ai. :) Ihana nätti päivä takana!

Anyways, huomenna töihin iltavuoroon, joten luvassa tälle illalle hyvää ruokaa, seuraa ja musiikkia, illemmalla suukkoja ja lämmin kainalo :) Ihanaa!

 Kivaa lauantaita kaikille!

Feel good inc

Nukuin pommiin, suodatinpussit oli olivat loppuneet ja löin varpaani parvekkeen kynnykseen heti aamutuimaan. Olin varma, että koko päivä on tuhoon tuomittu, kun edessä on vielä pitkän pitkä työpäivä ja illalla matka taiteidenyöhön Helsinkiin. Olen selviytynyt pikku hiljaa kiukunpuuskistani ja ulkona alkoi pilkottaa vähän aurinkokin. Itseasiassa olo on aika hyvä. Miksi ylipäätänsä olen kiukutellut koko aamun? Periaatteessa syitä ei edes ole. Yritän tässä sanoa, että mielentilat on lähestulkoon omasta tahdosta kiinni. Jos haluat olla kiukkuinen tai iloinen, olet sitä. Miksi kukaan siis haluaa olla pahantuulinen ja voiko tuota harjoitella itsekseen? Harjoitella olemaan hyväntuulinen? Ihmejuttuja pulpahtaa taas mieleen. Yhtenä iltana töissä ollessani eräs asiakas oli älyttömän pahantuulinen ja tiuski minulle. Olin hänelle silti mukava ja yhtäkkiä hän kiittikin minua hyvästä palvelusta. Hymyllä ja ilolla on ihme vaikutus ihmisiin.

Töistä puheenollen meidän ihana pomo oli laittanut kaikkien työkaappeihin laput, joilla saadaan pihalla olevasta jätskikioskista Mövenpickin herkkupalloja ja vielä kaksi kappaletta! En pystynyt vastustamaan kiusausta sen enempää, vaan marssin siltä seisomalta hakemaan ehdotonta suosikkiani; pistaaijätskiä.  Oh vesi herahtaa kielelle taas, vaikka just söin ton. Kaveriksi suklaajätskii! <3

Olettekos huomanneet, että vaatteet näyttää jotenkin aina jotenkin paremmilta muiden päällä?? Huomasin tänään muutaman asiakkaan yllä sellaiset vaatteet, joihin en ikinä olisi itse satsannut, mutta heidän päällään ne näytti ihan sikahyvältä! Olen saanut nyt monelta ihmiseltä paljon inspistä syyspukeutumiseen, mutta sitten kaupassa käydessä pää lyö aina tyhjää.  Kävin kokeilemassa Hansmurun kanssa vaatteita H&Mllä ja kokeilin yhtä paitaa jonka näin luullakseni yhdellä asiakkaalla. Tykästyin kovin ja aletavarana ostoa ei tarvinnut sen enempää miettiä :) Yksi 3euron korukin lähti matkaan.

Käytiin myös kirppareilla ja taisteltiin lepardikarvalakista, jonka Hansu sit voitti itselleen loppupeleissä. Pidin sitä karvalakkia päässä autoa ajaessani, vaikka aurinko paistoi ja hiki valui, olin niin katkera tappiostani.

  

Loppupäivä täyttyikin sit hyvästä olosta. :)Ajeltiin, chillailtiin, kuunneltiin musaa ja mitä tärkeintä: toimittiin toisillemme terapeutteina. Se on tosiasia, että mä olisin kertakaikkiaan jo hullujenhuoneella ilman tuota naista <3 

Once is enough

Rakkaat lukijaiset :)

Yritän juuri sitruunapullan, kahvin ja kirjoittelun voimin palautua tästä hektisestä, mutta kumminkin kivasti kuluneesta viikosta. Ollaan vietetty paljon aikaa ystävien kanssa ja vihdoin saatu Karisman kirpparillekin pöytä täytettyä monien kuukausien puheiden jälkeen! Kaikki on tongittu ylösalaisin kellaria myöten, että saisi vähän hengittää tuon tavaranpaljouden keskellä jokainen meistä. Töiden ohella ollaan tehty yhtä projektia ystäväni kanssa, mutta tuosta myöhemmin kun asia on vielä ajankohtaisempi! Pennutkin ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, eivätkä ne meinaa pysyä enää kopassaan, maailma on niin iso ja ihmeellinen, että on pakko päästä katsomaan (tai no, eihän näillä ole silmätkään vielä auki..) 

Rakkauselämäkin tuntuu olevan plussan puolella ja oikeastaan olen saanut lähes kaikki asiat jotenkuten painolleen tuon eron jälkeen, vaikkei voimia tuntunut olevan edes työssäkäymiseen saatika bloggaamiseen.. En tiedä, kuka on rukoukseni kuullut, ihan kun mulla olisi ollut oma suojelusenkeli vahtimassa ja pitelemässä kiinni. 

En kadu päivääkään, että lähdin pois entisestä elämästäni vaikka siirtymäriitti oli astetta rankempi kokemus ja luulin yhdessä vaiheessa oikeasti kuolevani siihen henkiseen kipuun, minkä kaipuu tuotti. Nyt osaan jopa jo vähän hymyilläkin menneelle, enkä takerru pelkkiin katkeriin muistoihin. :) Elämä on täynnä uusia ovia ja yritän avata niistä mahdollisimman monen! Ajatus uudesta ammatista kutkuttaa kokoajan kovemmin ja olen vähän tsuumaillutkin, mitä koulutustarjontaa täällä ja lähialueilta löytyykään!

Muistakaa kaikki tämä, mistä on tullut ehdottomasti yksi lempisanonnoistani:

"You live only once, 

but when you do it right, 

once is enough." 

- Mae West

Ollaan puuhailtu kaikennäköistä kuten käyty paljon tsemppaamassa kaveria Ojamolla, joka avasi ihkaoman Pubinsa! Ollaan hirmu ylpeitä ja innostuneita kyseisestä paikasta ja on tullut tavaksi käydä välillä kahvittelemassa ja oluellakin siellä. Tuota kunnianhimoa ja työmoraalia on ihailtavaa!

Kävin toissapäivänä Hansmurulla töissä ja hän loihti upean vuohenjuustosalaatti-elämyksen mulle. Se oli hyvää! Pakenin paikalta golfaripopulaation saavuttua paikalle kierroksen jälkeen. En välitä golfista enkä varsinkaan golfaajista, nimittäin kahdessa golfpaikassa työskennellessäni tuli selväksi, ettei tämä porukka suurimmaksi osaksi ole sieltä fiksuimmasta päästä, en tosin yleistä. Isot rahvaat miehet haluaa juoda mehutrippinsä viinilaseista ja naiset haluaa uuden vessapaperirullan jos se on vedetty niin pitkälle, että ulottuu paperi ulottuu maahan. -.-' Osalle pitää mennä laittamaan ruoka buffetista lautasellekin. Joku valittaa kukkakaalikeiton mausta, vaikkei pidä kukkakaalista yhtään. Älyhoi.! Hansu veti mulle steppishown ruoan ohella, koko paketti silkasta rakkaudesta! <3

  

                         Eläkää hyvin, unelmoikaa helvetisti ja toteuttakaa niitä yksi askel kerrallaan.. :)

                                                                        thats my thought

Koiranpentuja!

Huomenta ihanaiset!
Toissayönä syntyivät toisen koiramme ensimäiset pennut! Robin hoodistani tuli isukki! :) Sisko soitti yöllä kolmen aikaan, että nyt se synnyttää ja hän meinaa saada slaagin. Onneksi luontoäiti hoiti homman kotiin ja aamukuuteen mennessä syntyi 8 pientä makkaraista, kaikki terveenoloisina ja todella nälkäisinä! Vaikken päässyt todistamaan tätä yhtä ihmettä, on uskomatonta nähdä kun perheen omat koirat saavat keskenään pentuja, vaikka sattuikin iloinen "vahinko" siskoni ja oman koirani kanssa. Siskoni valvoi koko yön vahtien, että kaikki menee hyvin. Meillä kenelläkään ei ole kokemusta pentueista, synnytyksestä sun muusta ja koko perhe on ihan hoomoilasina koko tapahtumasta. Katsokaa nyt näitä pieniä ihmeellisiä makkaroita <3

Sen lisäksi, että päivä on muuten vain lähtenyt todella leppoisasti ja mukavasti käyntiin, pääsen tänään Sanamin tuunattavaksi kampaamoon töiden jälkeen ja sitten ehkä jopa treffeille ;)
Hiuksiin ajattelin jonkunlaista kerrostusta ja ja ehkä värjäystä, mutta katsotaan mitä se nainen on suunnitellut mun pään menoksi (kirjaimellisesti).
Illalla jotain hyvää ruokaa ja jälkiruoaksi ehkä suukkoja nam nam ;) Tuntuu, että mahassa lentelee perhosia kun mietin tätä yhtä hetkenkin.. <3 Ihanakamala tunne.
Haluaisin vielä tänään ehtiä johonkin väliin kirpparille käymään ja etsimään riipputuolia! Katossani roikkuu painon kestävä koukku, jolla on luultavasti ollut jonkun nyrkkeilysäkin virka aikaisemmalla asukilla. Toivoisin ihanaa riipputuolia, mahdollisesti korilla, jonne saisin nättejä tyynyjä ja pienen lemmenpesän. Ai ai pieni unelma.

Anyways, työt siis alkoivat jälleen viimeisen vauhdikkaan lomaviikon jälkeen ja täytyy myöntää, että nyt on  lomailtu ihan tarpeeksi ja kaikki on vähän päässyt retkahtamaan niin herkkujen, liikunnan ja
muiden asioidenkin osalta. Olen kertakaikkiaan laiskistunut ja makaan syöden sohvalla laskupinon odottaessa pöydällä. Yleensä lomalla levätään, mutta tämä veti kyllä kaiken ylimääräisen energian ja tuntuu etten jaksa tehdä oikein mitään. Eilen kumminkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa, siivosin koko lukaalin ja tarkistin laskutkin. Jälkeenpäin tuli hyvä olo, vaikkei tehty työ edes tuntunut niin pahalta! Kaikki kun näyttää hoituvan itsestään hyvän musiikin ohella. ;) Kokeilkaapa!

                                                  Parhaan ystäväni mieleenjäävin sanonta. Totta, eikö?

Muistakaahan nauttia viimeisistä kesäpäivistä täysillä. <3
Lukijoille on tulossa kaikennäköistä piakkoin, joten pysykäähän kuulolla.:)

With all love, Alex

Buist

Moi kaikille!
Jokainen kesäkissa varmaan tietää ajankohdan vuodesta, jolloin uhmataan kylmyyttä ja pompitaan yhä ulkona puolipukeissa toivoen, että kesä jopa palaisi hullun lämpimine päivineen tuoden palaneen ihon ja hikitipat otsalle mukanaan. Kuulun tuohon lahkoon, joka jälkiviisaana valittaa vilustumisenoireita kuitenkaan mitään oppimatta kun seuraava tyttöjenilta iskee. Se, että aurinko paistaa, ei tarkoita että ulkona olisi lämmin? Mikä hitto meitä naisia vaivaa.
Tosin näiden kylmänväristyksien ansiosta sain hyvän syyn lähteä metsästämään verkkokaupoista lämpimiä villapaitoja ja vermeitä, ( Ja tottakai niille sopivia asusteita...??) Sain hillittyä itseäni sen verran, että tilasin muunmuassa tämän neuleen ja housut.. Muu tilpehööri on repäisty taustalle .. :)

Voin myöntää, että syyllistyn pukeutumaan yksitoikkoisesti mustaan ja tummiin väreihin pimeiden iltojen tullen, mutta tätä nykyä näyttäisin varmasti uhkaavasti joltain gootilta, nimittäin suklaanruskeasta hiusväristäni tuli vahingossa musta viikon vaihteessa. (Kyllä, tein kaiken ohjeiden mukaan, värin merkkiä en nyt muista)
Voitte arvata, erehdyinkö tapani mukaan värjäämään samalla kyseisellä aineella myös kulmakarvani sillä tuloksella, että mustalais-turkkilaislook on syntynyt :D.

Okei, haha.. :)

 Tätä nykyä välttelen yhä isoja kultaisia korvakoruja, nimittäin tuntemattomat nuoret mustalaismiehet vilkuttelivat tien toiselta puolelta yksi päivä, mutta anyway jatkukoon sepitykseni ihan näillä oikeillakin kuulumisilla.
Vietin viimeisen lomaviikon erityisen vauhdikkaissa merkeissä reissaten ystävieni kanssa ja lähdin torstaina töistä ajamaan suoraan Pipefestiin Jämsään tietämättä oliko liputkin jo loppuunmyyty. Liput ja paikat leirintäalueelta löytyi ja myös monet vanhat ystävät joiden omalla "rapa"bussilla heiluttiin lähes koko festareiden ajan popittaen "läskiä mulkkua" ja maaten bussin katolla. (Kuunnelkaa toki youtubesta;)
Hyvästä artistitarjonnasta huolimatta, emme päässeet (....) katsomaan juuri yhtään esiintyjää, tosin Elokuu tuli nähtyä ja vilaus muita. He vetivät hyvän keikan ja aina heidän biisien tullessa radiosta tai telkkarista, koko kehon valtaa lämmin ihana tunne... <3 Koko kesän paras reissu! Oltiin siellä neljä päivää, jonka jälkeen ajettiin suoraan Saloon ns. jatkoille pariksi päiväksi, sieltä Helsinkiin ja sieltä lopulta kotia.

Hitsi, mun piti tehdä tästä pitkä postaus, mutta aika loppuu kesken, jatketaan kun pääsen taas valloittamaan jonkun tietokoneen! 

Odotusta

Hitto ja anteeksi heti siihen perään. Mokkula on reistaillut sen verran, etten ole juuri päässyt koneelle tekemään mitään, mutta onneksi työpaikan kone toimii taas kolmen korjaajan ja puolentoista kuukauden odottelun jälkeen. Voi jeesus tuota DNA:N väkeä!! Laskuja tulee miten sattuu ja verkot reistailee.
Anyways,  internetin koukuttamana pääsen taas tarinoimaan ja tutkailemaan maailmanmenoa (Maailmanmeno on yhtä kuin iltalehti ja facebook.. niin noloa kuin se onkin myöntää)

Yksi tosiasia: Olen joutunut aikuistumaan tässä lyhyessä ajassa niin valtavan paljon, että ihan kiukuttaa kuinka helppoa aikaisemmin on ollut.  Ennen niinkin itsestäänselvistä asioista on tullut oikeasti osa arkisia ongelmia.
Esimerkiksi yksi: Vaatteidenpesu.
Pyykinpesukoneen ollessa yhä tällä entisen elämäni herra EXÄLLÄ, jopa ihan arkisestakin pukeutumisestani on tullut yksi jokapäiväinen haaste  ja olen päässyt kokeilemaan mitä ihmeellisempiä (ja toinen toistaan noloimpia) vaate-ja asuyhdistelmiä likapyykin pakottamana..
Kaksi: Maito.
Jostain kumman syystä muuten puurnatusta ja hammasharjalla puhdistetusta kämpästä huolimatta vanhaksi mennyt paakkuinen maito on onnistunut pilaamaan monta kahvituokiota luonani.
MIKÄ IHME SIINÄ ON, meneekö aika liian nopeasti vai onko yksi litran maitotölkki vain niin kova pala tuhottavaksi yhden hengen talouteen, että tästedes vieraat saavat juoda kahvinsa mustana?!
Kolmas ja pahin; NORMAALI MELU?
Rivitalon päätykämpässä asuessani saatoin laittaa musiikit täysille jo kuuden aikaan aamulla vaaraakaan kiukkuisista tädeistä oven ulkopuolella. Keskellä yötä koirat ulvoi ja haukkui, joku kävi suihkussa ja Sonyn megatuhdit kotiteatterit jumputtavat juoksevan Vin Dieselin rintalihasten tahtiin pelkoakaan siitä, että joku saattaisi hermostua.
Täällä pienessä yksiössäni ei uskalla edes pieraista, kuin hiljaa likistäen vessassa ovi kiinni..

Mutta yksinasumisestalöytyy myös näitä hienojakin puolia; Voit liikkua alasti ja kuunnella sellaista musiikkia kuin haluat Beethoowenista Björkkiin ilman, että kukaan napisee taustalla. Ja käyttää kamalia nukkaantuneita mummokalsareita. Lisäksi kahvipaketti kestää kauemmin. Samoin hammastahna. Voit tuijottaa tuntikausia ulos ikkunasta ilman, että kukaan haukkuu sinua kyyläksi.


Melkoista juttua taas tulee, mikä taitaa johtua unenpuutteesta, pitkästä (ja rankasta :D) työpäivästä ja odotuksesta, että pääsen sulkemaan liikkeen ja ulos tyttöjen kanssa pikkulauantain yöelämään.

Hyvää keskiviikkoa kaikille, stay strong, tuned and with rocknroll

Rakkain terkuin Alexandra, yhdessä persoonassaan

Suruhunnun takaa

Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, on ollut iso kynnys palata kirjoittelemaan tänne, koska kaikesta huolimatta olen yrittänyt pitää blogin ilmapiirin tekstien suhteen mahdollisimman positiivisina ja iloisina ja vältellyt kirjoittelua pahantuulisena tai surullisena.

En ole juuri saanut psyykattua itselleni hyvää ja iloista fiilistä edes hetkeksi yksinollessani kotona että saisin aikaiseksi kirjoittaa jotakin muuta kuin mitään sanomatonta mutinaa, mikä ei ketään kiinnosta. 

Mutta yrittänyttä ei laiteta

Itseasiassa juuri kun aloin saada jälleen vähän piristettyä itseäni, keittiöstä kuului kolahdus ja kissa juoksi suklaamuffinssi suussaan olkkarin poikki suoraan sängyn alle, 

meinasin purskauttaa kahvit läppärille !:D HAHA!!

Iloitsen toki ja vietän aikaa ystävieni kanssa, mutta shoppailu ja pröystäily on jäänyt vähemmälle. Hyvin paljon. 

Jotenkin raha on tuntunut menettäneen täysin merkityksensä, enkä saa uudesta materiasta samaa iloa irti kuin ennen. Eihän raha tai maallinen mammona tee onnelliseksi, onni koostuu niin pienistä asioista ettei niiden merkitystä yksittäisinä edes ymmärrä, tajua, huomaa..

Yksinolo teettää ongelmia, enkä meinaa malttaa pysyä kotonani tai missään, hetkessä oloni kalvaa kauhea yksinäisyyden tunne, toivottavasti kaikki paranee ajan kanssa ja osaan nauttia joskus vielä nauttia tästä omasta itsenäisyydestäni. Juoda suoraan maitotölkistä ja nostaa jalat pöydälle ja heilua likainen paita päällä kotona monta päivää.

Yhden kuukauden aikana on siis tapahtunut kaikenlaista; erosin yli viiden vuoden suhteesta, muutin ensimäiseen asuntooni yksin, menetin ruokahaluni tyystin ja  laihduin liki 6 kiloa ja ehtinyt tuntea jopa pieniä ihastumisen tunteita. 

Mikä ehkä pitää mut henkisesti vielä järjissäni

Tiedän selviytyväni tästä, olen kaiken sen rakentanut ja pystyn rakentamaan kaiken vielä kerran uudestaankin. 

Rakas blogi ja lukijat, olette yksi voimavara, jonka olen tyystin unohtanut, mutta onneksi vain hetkeksi.