I made it!

Heipkukkuu! 

Mulla on ihan hirmuisesti postattavaa ja kerrottavaa, mutta aloitellaan tästä huikeimmasta jutusta... Mä kohtasin viime viikolla pahimman pelkoni eli LENTOPELKONI!

Lennettiin tiistaina Pariisiin semmoisella kahden päivän varoitusajalla, ettei siinä ehtinyt hirveästi miettimään edes. 

( Ja kyllä muuten ehti, ehdin miettiä testamentit ja tyyliin hyvästellä perheeni viimeistä kertaa ennen lähtöä, olin NIIN RAUKKA! )

Olen joskus täälläkin maininnut tästä pelostani. Olen tosiaan vältellyt 27 vuotta lentokoneita kuin ruttoa ihan vaan järkyttävän lentopelon vuoksi, mutta nyt vasta pystyin kohtaamaan sen silmästä silmään itku kurkussa, naama kalpeana ja pelonsekaisin tuntein. Hauskinta koko hommassa on se että mä oikeasti diggasin lentää!  Kaikki pelko, paniikki ja ahdistus minkä olin ehtinyt kahdessä päivässä maximoida järjettömiin lukemiin katosi heti lentokoneen lähtiessä taivaalle.  Tää fiilis on niin uskomaton, etten osaa kuvailla. Se on semmonen fiilis, kun odottelet 98% varmuudella kuolemaa ja sitten selviätkin, nautitkin jopa siitä. 

Ihan kuin olis valaistunut, syntynyt uudestaan ja kohdannut luojan tai vastaavaa, tää fiilis on niin epätodellisen siisti. 

Toisin sanoen olin jo hyväksynyt itselleni sen tosiasian, että pysyttelen Suomessa koko elämäni, sillä en vaan pysty menemään peltipurkkiin joka lentää 6000 metrin korkeudessa ja kopsahtaa sieltä alas kallioon juuri silloin kun minä sinne uskaltaudun. Sitten minä masokisti vielä pidänkin siitä. Kaikki ne reissut mitkä jätin väliin ja ihan turhaan. Voisin lyödä itseäni naamaan.

Yövyttiin Pariisin Clichy-osassa ja rakastuin tohon kaupunkiin täysin vaikka kaikella on aina varjopuolensakin. Sotilaita aseineen kovat piipussa ja tiukentuneet turvatoimet varsinkin nähtävyyksien läheisyydessä muistuttivat siitä, että Ranskassa on yhä hälytystila terrori-iskujen jäljiltä. Käytiin kyllä niissä hienoimmissa nähtävyyksissä ja vannon etten ole ikinä kävellyt neljän päivän sisällä niin paljon kuin nyt. Varmaan 30km per päivä!! Kaikesta huolimatta reissu sujui upeasti, oli hauskaa, ongelmilta vältyttiin, tapasin aivan mahtavia ihmisiä ja Pariisi.. se vei sydämeni ihan for real ja siitä mestasta tulee ainakin minulle semmonen ikoni ja muistutus siitä miten voi ylittää itsensä.

Tää on ihan pakko lisätä. Mun turvavarustukset, kun astuin ekaa kertaa koneeseen eli parit konjakit ja oksennuspussi.  Lentoemäntä antoi ilmaseksi ennen kuin koko lento edes lähti, olin sen verran kalpea naamastani kun koneeseen astuin :D

Tältä näyttää kaupunki tai osa sitä Eiffel-tornista katsottuna! Liput maksoi 17€, että pääsi hissillä ylös, portailla mentäessä 8€.

Täällä alhaalla tornin juurella oli katumyyjiä riesaksi asti. Isossa ledi- kyltissä tornin edessä varoitetaankin ostamasta mitään noilta kaupustelijoilta oman turvallisuutensa vuoksi.

Meidän partsin näkymät aamukahvilla. Ranskalaiset ei tajua yhtään kahvia "suomityyliin" eli kylmää maitoa mustaan kahvin joukkoon kunnes se vaalenee ja jäähtyy tarpeeksi. Menin junttina pyytämään kahvini niin ja sain epämääräiset mulkoilut hihittelyn kera tarjoilijalta. Meijän emäntäkin kysyi otanko pienen vai ison kupin kahvia ja iso oli semmonen 1dl pikku minikuppi. :D

Mulla jotenkin tuli takastulomatkalla mieleen se Ikean mainos missä sanotaan jotain tyyliin "että oli suomalainen missä päin maailmaa tahansa, niin koti on aina koti. "

Suomen järvet ja kaikki näytti niin hienoilta koneesta katsottuna.

Ihanaa olla kotona. 

Kylmää kahvia ja terapiaa värikynästä

Kukkuu..

Tänään oli tosiaan vapaapäivä ja kävin eräässä asuntonäytössä aamupäivästä. Aivan ihana pieni torppa omalla lammella ja juuri rempattuna! Mutta.. Aina on mutta. Vuokraisännät asuvat 30 metrin päässä. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, mutta itseä ainakin vähän ahdistaa jos vuokraisännät asuvat niin lähellä, että voidaan moikata toisillemme keittiön ikkunasta aamukahvia keittäessä. Ei, ei, ei. Täysin luonnollisista syistä ihmisiä kuitenkin tuppaa kiinnostamaan (varsinkin oman asuntonsa asiat) että liian lähellä ollessaan helposti tulee ohimennen kyttäiltyä vähän toista. Enkä tosiaan silloin haluaisi juosta pihalla puolialasti, kun kissa on päässyt karkuun. Tai tulen kännissä kotiin ja levitän koko laukkuni kuistille etsiessäni avaimia. Tai puolison kanssa tulee riitaa ja tavaroita paiskataan boksereineen päivineen pihalle. (Olen aika äkkipikainen suuttuessani, enkä aina ihan mieti loppuun saakka tekemisiäni, oli itse jeesus, vuokraisännät tai presidentti paikalla). Suht normaaleja juttuja, mutta en silti haluaisi jakaa niitä varsinkaan semmoisen kanssa, joka vuokraa hienon asuntonsa hienostoalueelta, Huvittaa pelkkä ajatuskin, sillä ihmisiä me vaan ollaan ja kaikille sattuu välillä jotain hauskan kamalaa ja kamalan hauskaa.

Anyway, olen kuolaillut näitä ihania pitkiä neuleita, jossa on halkiot sivulla. Törmäsin kauppakeskuksessa käydessäni semmoiseen näyteikkunassa, enkä päässyt asiasta yli, joten kävin vähän testailemassa sillä seurauksella, että hurahdin täysin. Jihui!!

Ostin myös tämmösen värityslehtisen ja innostuin sitä värittelemään systerillä kahvilla ollessani. Itseasiassa uppouduin siihen niin täysin, että kahvi jäähtyi ja mumisin, kun minulle puhuttiin. Tai karjuttiin.

 Ymmärrän nyt hyvin noiden pointin, sillä värittäminen todella nollaa vähän päätä niin lapsella kuin aikuisellakin ja vie hetkeksi ajatukset pois tästä hetkestä. Kannattaa kokeilla, jos yhtään on samanlainen stressaaja kuin minä.

Rauhan päivä

Hyvää rauhan päivää kaikille!

Itsellä päivä ei alkanut niinkään "rauhan merkeissä", vaan naapurin noita-akka soitti salakavalasti tuntemattomasta numerosta ja valitti että koirani on haukkunut koko eilisen päivän. Hauskaa tässä on se, että äitini oli eilen pyykkäämässä tapansa mukaan luonani ja siivoili odottaessaan, kun hänellä ei ole omaa pesukonetta. 

(Kaikki tietää äidit, jotka alkaa heti siivoamaan kun asunnon ovi käy, olit paikalla tai et)

Koira oli peräti puoli tuntia yksin eilen, äitini saa olla todella kuuro tässä tapauksessa jos koira on meuhkannut koko päivän. :D 

Tästäpä viisastuneena (ja pelipaitani repineenä) päätin tilata Elisa vahti-palvelun, jolla saan siis reaaliaikaista kuvaa vaikka suoraan kännykkääni asunnostani tai sieltä minne kameran asennan. Saatana. Muuten niin kivasti alkanut päivä kusahti jo kello 10 aamulla.

Mulla oli kuitenkin pari tuntia vielä aikaa duuniin, niin halusin saada muuta ajateltavaa ja käytiin maailman ihanimmassa ja kodikkaimmassa pikku kahvilassa, mistä olen varmasti puhunut täällä ennenkin.  Harmittaa, että ollaan hukuttu niin kiireisiin ettei olla pitkään aikaan päästy tänne haukkaamaan lohileipää ja kahvia. Tää on niinku mun ja mutsin oma juttu. Mieli parani kummasti siellä käydessä, sillä paikka ihanine koristuksiseen, herkkuineen ja myyjineen on silkkaa terapiaa pääkopalle. Paikan nimi on kahvitupa Nina maria

Niin ja huomenna menen katsomaan yhtä ihanaa torppaa rannan tuntumasta, niin ei koirat häiritte ketään perkele! Olen käynyt muutamaa omakotitaloa katsomassa, mutta jostain syystä ei ole sytyttänyt. Mutta nyt mulla on semmonen kutina, et jos jos... ;)

Im back

Heiii!

Arvatkaa, mitä meikäläinen on tehny koko kesän? 

SYÖNYT!

Olen huilannut ja ottanut iisiä, käynyt festareilla, mökillä, veneilemässä, grillailemassa, kaikenlaisissa ulkoilmatapahtumissa, leffoissa, piknikeillä, lihonnu 8 kiloa, tatuoitavana, lintsillä ym. Lomat on lusittu tältä vuodelta ja koska jouluun on virallisesti enää 95 päivää, niin nyt aletaan odottamaan aattoa kun muutakaan tekemistä ei enää ole laihduttamisen lisäksi.

Mun tietokonekin on selfdestructionin partaalla ja yhtä kuvaa lataessaankin se ilmoittaa ottavansa lopputilin minä hetkenä hyvänsä.  Eiiiiii ole siis kamalasti napannut postailla viimeaikoina, sillä meinaan saada joka kerta hermoromahduksen, kun istun tuohon tietokonetuolille tai sitten mun pitää varata kaksi päivää, että saan yhden postauksen tehtyä. Vieraiden koneilla kun ei kehtaa istua montaa tuntia omine muistitikkuineen ja kirjasto kuulostaa jo vähän absurdilta :D

Yritin tossa kaivella kuvia kesältä ja älysin etten ole ottanut yhen yhtäkään asukuvaa tai vastaavaa koko kesänä. Se pirun kallis kamerakin on pölyttynyt jonnekin lipaston taakse. 

Mä olen kertakaikkiaan lomaillut ja kiertänyt peilit kaukaa. Mun tyvikasvukin on helposti yli 20senttiä, enkä ole tehnyt sille mitään.

Ajattelin muokata vähän blogin ulkoasua ja vaihtaa nimen, sillä se voisi vähän piristää ja antaa lisäpotkua tälle. Uusi banneri voisi kans tehdä terää.

Tämä oli  tosi taianomainen ilta Puruveden rannalla auringon laskiessa, kun pojat oli kalassa ja mä keräsin mansikoita tienpientareelta

Mukava nähdä, että lukijoita on pysynyt sivuilla evakostani huolimatta, pusuja hirveästi teille.

Jatketaan!

Lettipää

Heips misuset tipuset!!

Tänään olisi tarkoitus käydä hakemassa vähän väriä kuontaloon solariumista sillä naamani on kalpea kuin kalkkilaivan kapteenilla! Oli kesä tai talvi tää naama on jäätävän valkoinen, vaikka muu kroppa olisikin saanut aurinkoa. Yritin läträtä vanhoilla ruskettavilla tuotteillanikin, mutta huhhei ne levahtaa ja menee iholla ihan lehmän täpliksi (Hyvä kuvaus) Se solkku tuntuu tehoavan muutenkin hyvin myös akneihoon! En tiedä millä sen perustelisin, mutta jotenkin ruskettuneena kasvojen iho näyttää paljon sileämmältä ja smoothimmalta sekä punaisuus kaikkoaa ihosta ellei käräytä itseään huolella :D

En ole ikinä ollut "letti-ihmisiä", mutta kokeilin huvikseni näitä supercooleja ranskanlettejä (tai minun tapauksessani sekasikiö-siksaklettejä) ja ne näytti aika kivalta! Mulla on tosin Chloesin teippipidennykset nyt päässä, niin saa olla tarkkana, ettei näy rumasti takaraivosta osiot. Noista pidennyksistä tulee postaus ihan justiinsa!

Sain syntymäpäivälahjaksi ihan sairaan ihanaa YSL:n havuvettä eli tuo black opium! <3 Tuoksu on ihan mielettömän hyvä! Muistaakseni se oli joku vuoden ostetuin tai jotenkin palkituin hajuvesiuutuus. Käykääs tuoksuttelemassa jossain kun ehditte!

Birthday

Täytin siis vuosia tässä hiljan ja tuli juhlittua like old school... 

(Jäätävä känni, mitä sitä turhaan alkaa hienostelemaan) 

Tässä lähentyessä kolmekymppisiä (LUOJA TOTTA SEN ON) mä olen pikkuhiljaa alkanut luopumaan niistä kaikista stereotypioista mitä oon itselleni ehtinyt luomaan tässä elämäni aikana koskien kaikkea elämiseen, sitoutumiseen ja varallisuuteen liittyviä odotuksia.  Mulla on aikoinaan ollut hyvinkin selvää mihin ikään pitää tyyliin saada lapsia, hankkia omakotitalo, mennä naimisiin, piti olla hieno auto ym. Olin aikaisemmin aika tiukka itselleni näissä asioissa ja halusin ikäänkuin suorittaa elämäni juuri sillain miten se suomalaisissa unelmissa menee. Olin pöljä, ei ihmisten onnellisuus kulje samassa muotissa toisten kanssa. Kalastelin menestystä, suosiota ja arvostusta niin paljon työnohella ja rahalla, että meinasin unohtaa kuka olen ja mistä tulen.

Mä kasvoin hevosen paskanhajussa tallissa, leikin vanhoilla rikkinäisillä kierrätyskeskuksesta hommatuilla leluilla ja ropasin suzuki PV:tä omin käsin ja olin ihan vitun onnellinen. Mulla oli tosi sähäkkä luonnonkihara, joka sai vaellella naamalla ihan miten tahtoi. Mä olen se.

Kun muistelen viime vuosia, oon puskenut eteenpäin semmoisella puhdilla tavoitellessani näitä päässäni kehittelemiäni juttuja, etten ole elänyt juuri ollenkaan. Muistan erään illan ystävien kanssa, jolloin olin vaan niin väsynyt. Niin väsynyt, että koko ilta tuntui olevan vain yksi suoritusten suuressa joukossa ja suoritin sitä sillain että saisin vain tyyliin postauksen tänne siitä.

"Tulee palkankorotusta, ollaan onnellisessa parisuhteessa, nähdään ystäviä usein on niin kivaa" 

Pohdin aika pitkään sen illan jälkeen että millon sitä on vaan alkanut suorittaa/lusia elämäänsä?

Mä kuitenkin olen aina ollut se huoleton ja vastuuton ilolla leikittelevä ihminen. Mulle on ollut jäätävän tärkeää, että kaikilla on hauskaa eikä kukaan jää ulkopuoliseksi, teen itteni ihan pelleksi vaikka linnanjuhlissa, jotta saisin ystäväni viihtymään. Ei ollut yhtään mun kaltaista olla niin "epäläsnä".

Tajusin sen aina jälkeenpäin, kun multa kysyttiin miten meni ja oliko kivaa enkä osannut vastata.

En oikein muistanu niistä mitään. Tai oikeastaan koko kuluneesta viikosta.

Sain jonkun stopin tossa vuoden vaihteessa ja aloin duunaa omia juttuja vähän sivummalla muista. Luin paljon kirjoja filosofiasta. Kaivoin vanhoja päiväkirjoja esiin ja luin ne silmät kyynelehtien. Juttelin nuoruudestani perheeni kanssa. Jotenkin rauhoituin ja aloin kelaa asioita vähän uudesta kulmasta. 

Mun ei oo pakko vaan suorittaa tätä elämää pois alta  jonkun luoman "onnellisuuskaavan" myötä, me ollaan kaikki omia suutareitamme ja tiedetään mitkä kengät tuntuu parhaimmalta omissa jaloissa

Viitaten siis sanontaan "Kokeile kävellä muiden kengissä"

Anyway, itsetutkiskelu on tuottanu tulosta monelta kantilta ja oon voinu paremmin kuin koskaan viimeaikoina! Henkeä ei kurista heti aamusta ja öisin saan nukuttua, enkä tuijottele kattoon. Oon jättänyt turhanpäiväsen shoppailun (melkein) ja keskittynyt olennaisiin juttuihin. Oon käynyt kirjastossa lueskelemassa ja tavannut yhtä ihanaa ihmistä. Oon tosiaan höllännyt ja antanut paljon viikonloppuvuoroja pois, että saan olla ihmisten kanssa ihan ajan kanssa.

Se on muuttanu todella paljon fiiliksiä kaiken suhteen!

Heh, tästä ei tullu yhtään semmonen kirjoitus mitä mietin mut ajatuksia vaan satoi näppikselle! Varmaan joku ikäkriisi!

Mutta kuitenkin tän koko postauksen tarkoitus oli kertoa että mulla oli tosi mukava syntymäpäivä ja mieletön talviloma. Im blessed.

Valo

Hellou my fellow!

Taas se alkaa. Yltiömäinen kesävaatteiden hamstraaminen, kodin suursiivous, keltaisten tulppaaneiden jatkuva ostaminen, lenkkeily, fiilistely auringosta ja jäätelökioskien bongaaminen! KEVÄT!

Oikeastaan huomasin sen tuossa aamuvuoroon mennessäni, että jumaliste on ihan valoisaa vaikka kello on 6 aamulla. Luulin nukkuneeni pommiin ja juoksin reinot jalassa tarhapöllönä autoon kelloa edes katsomatta ja vauhdilla töihin!

Suunnittelin tossa jopa jo skootterin hommaamista, sillä mikään ei oo siistimpää kuin töiden jälkeen  pistaasijätski ilta-auringossa ja lähtee skopalla himaan tukka hulmuten.

Saan muutenkin tästä valon määrästä koko päivän kestävän ADHD-kohtauksen.:D

Ystäväni vei mut synttärilounaalle Chico's:iin ja olin ihan äly-yllättynyt kuinka hyvää ruokaa siellä oli! Olen monenmonta kertaa pettynyt latteasti maustettuihin annoksiin, joista paistaa nopeallakin vilkaisulla pakastetuotteiden käyttö.. Mut tää mesta oli mieletön! Naistenpäivän kunniaksi jälkkärin sai kaupanpäällisiksi ja mun oli pakko valita hetkeäkään epäröimättä... Rocky road jätskillä!! <3 <3 <3 Pääruoka annoksen nimi oli Bonnie&Glyde, jonka vuoksi valkkasin sen kaikista :D

 Ai niin, pakko kertoa. Saatiin äidin kanssa erään taulun vedos muutama vuosi takaperin yhdeltä tutulta maalarilta ja bongattiin se käärö uudestaan siivouksen lomassa pitkän ajan jälkeen.  Googlettelin hieman ja HUH! Mies kuka antoi sen on kuuluisa maalari Antti Vuori ja hänen taulut alkavat hinnasta 390€ ylöspäin! Tosin meillä on hänen ensimäinen ikinä maalattu vedos signeerauksella. En oo ikinä älynny tommosta tattimaailman taidetta ( Anteeksi taidekriitikot sekä Antti Vuori) enkä saisi tylsään harmaavalkoiseen sisustukseeni ikinä tätä taulua sovitettua.