Ollaan pyöritty rakkaan Hansun kanssa kaupungilla kaupoissa, kahvittelemassa ja jätskilläkin, aurinkoinen ilma pakotti jo aikaisin reippailemaan ulos ja fiilistelemään kesäistä säätä :) Käytiin varmaan kaikki vaatekaupat läpi metsästäen farkkushortseja, muttei niitä "täydellisiä" koskaan löytynytkään. Ei sieltä tyhjinkäsin silti lähdetty, löysin kivan lepardihuivin ja käärmekuvioisen paitiksen. (Mikä lie eläimellisyys iski..)
Meillä on myös tovin ollut mielessä sellaisen "ystävätatuoinnin" otto ja hetken pohtimisen jälkeen päädyttiin varaamaan aikaa BC tattooseen ensiviikoksi. Torstaina tiemme sitten käykin terävän neulan alle, ui ui! En vielä paljasta mitä otamme, mutta mulle se tulee kylkeen ja Hansulle lapaluulle. Tekee varmaan gutaa.
Anyways, tatuointivimman aiheuttamien hyppelyiden rauhoittamiseksi mentiin hakemaan jätskiä kioskilta.
Koska mun lempparia eli tuota pistaasijäätelöä ei ollut valikoimissa maistoin tuota marjaista murokeksi-jätskiä, joka oli hyvää!!
Harmikseni en päässyt sitten viettämään vapaapäivääni loppuun kun pomo sitten soitti, että voinko tulla tuuraamaan töihin. Ei meillä mitään erikoista mielessä ollut, mutta vapaapäivänä ei millään olisi huvittanut mennä töihin varsinkaan mukavan oleskelun keskeltä. No menin kumminkin, kun ketään muuta ei saatu kiinni :( Perhana! Pitää oppia pitämään puhelin kiinni vapaapäivisin, tätä tapahtuu mulle turhan usein.. Ja sitten kolmeksi iltavuoroon...
Ihanaa, että Minskikin sai järkättyä vähän aikaa mulle, joka oli hetkeksi kotiutunut takaisin tänne Keravalta. Vietettiin kiva päivä spotifyn, hengailun ja kävelyn kera, käytiin viemässä fiatti katsastukseen ja se meni läpi! Yeshhh.. Ensiviikolle on tosiaan järkätty kaikenlaista, nimittäin varattiin laivamatkakin Viroon. Siistii!!! Kiva lähtee kaveriporukan kanssa vähän nollaamaan ajatuksia toiselle..öö mantereelle. Iltapäivästä käytiin vielä kirpparilla ja siitä Minski lähtikin takaisin Keravalle ja minä kotiin. Hetken ehdin siellä istua, ennen kuin lähdettiin hakemaan Ruinelle 125cc minicrossia!! Minäkin kokeilin sitä ja teki mieli lähteä jonnekin crossiradalle ja revittää todennäköisen kaatumisen uhallakin. Tällä yhdelläkin oli hullunkiilto silmissään, kun nuori poika toi sen tallista kokeiltavaksi. Pelkäsin kuollakseni, että nyt se menee ja kaahaa ojaan, onhan siitä varmaan 8 vuotta kun viimeksi jätkällä on ollut mopo. Siis mopo, eikä tätä 125kuutioista kädet irti repivää crossipyörää! Sen verran kovaa metakkaa se kone pitää, että pitääpä varmaan alkaa etsimään uutta kotia jostain korven keskeltä.. Naapurit tulevat rakastamaan meitä.
Minä lähden metsästämään sohvalta haleja, moi moi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥