torstai 20. kesäkuuta 2013

Minulle tärkeä päivä

Tämä päivä on minulle hirmuisen tärkeä, emotionaalinen ja jännittävä.
Puoli vuotta sitten toinen puoliskoni lähti armeijan hoiviin ja alkutaival oli oikeasti aika raskasta ja totuttautuminen yksinoloon vei kauan. En ollut juuri viettänyt hetkiä yksin ja olin tottunut toisen läsnäoloon päivän jokaisena aikana. Tiesin, että oikealla asenteella se sujuisi helpommin, mutta kovasta tsempistä huolimatta muistan itkeneeni todella usein lattialla ja tunsin olevani hirmuisen yksinäinen, kun Samuli ei ollut kanssani, varsinkin sellaisina hetkinä kun elämä ei mennyt ihan nappiin. Yksinolo tuntui hieman pelottavalta ajatukselta, koska mielikuvitukseni lensi nukkumaanmentäessä ja minua pelotti öisin. Nyt kun jälkeenpäin miettii, en osannut olla yksin lainkaan. Tämä oli melkoinen haaste ja myönnettäköön, että tarpeellinen sen hetkiseen elämääni. Olen muuttunut huimasti puolessa vuodessa ja armeija kosketti minua paljon.

Vaikka alkutaival oli rankka, jonkin ajan kuluttua ryhdistäydyin ja aloin täyttämään päiviäni kaikennäköisillä jutuilla ja touhusin kaikkea iltaan saakka. Sosiaalistuin entisestään ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin. Puuhailin kaikkia uusia juttuja, mistä en ennen haaveillutkaan. Tässä loppuvaiheessa itsenäinen oleminen alkoi tuntua jo hyvältä ja huomaan kuinka paljon Samulin armeija-aika on muuttanut minuakin - En pelkää olla enää yksin, vaan osaan nauttia yksinolosta ja rentoutua- olen paljon aktiivisempi niin sosiaalisessa elämässä kuin muutenkin- Minusta on tullut todella itsenäinen, enkä tarvitse muiden mielipiteitä tukemaan omia valintojani- Olen käsitellyt yksinollessani valtavasti menneisyyden tuomia taakkoja ja olen selvinnyt niistä.
Lähennyin hirveän paljon rakkaiden ystävieni kanssa ja uskalsin ottaa tukea ja turvaa heiltä, pyytää tarvittaessa halausta, vaikka ennen kätkin helposti sisääni kaiken murheen. Sain työnnettyä pois sellaisia ihmisiä, jotka saivat oloni surulliseksi ja epävarmaksi.

En ikinä uskonut kuinka paljon armeija voisi muuttaa asioita, mutta ilman sitä höykytystä olisin yhä samassa lähtöpisteessä kuin ennen sitä. Olen hirveän kiitollinen, että sain aikaa olla yksin ja kohdata omia mörköjäni.
Se on avannut minun tunnelukkoni.




2 kommenttia:

  1. ♥ Vooii.. Olen kyllä niin onnellinen siun puolesta! Vaikka totta kai erossa olo toisesta sattuu, niin loppujen lopuksi se oli vain parhaaksi. Oli aivan ihana lukea tämä!

    x Halaus!

    Indie by heart

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot satu ihana! *virtuaalirutistus* <3

      Poista

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥