lauantai 14. syyskuuta 2013

Sad to say, but..

Huomenta. En tiedä mistä lie väsymyksestä tai syksynkaamoksesta tämä johtuu, mutta mieli on ollut vähän maassa pari päivää. Okei, nämä  yhdeksän tunnin aamuvuorot klo 6- 15.00 saattavat olla osasyynä tähän olotilaan, mutta luulen levänneeni tarpeeksi siitä huolimatta. Olen ollut nyt yksin kotona ja pohdiskellut kaikenlaista.. Kesää, töitä, elämääni ylipäätänsä.. Olenko tyytyväinen tähän mitä minulla on nyt? Voisinko tehdä jotain paremmin, olla aktiivisempi ja tehdä vieläkin enemmän onnellisen elämän eteen? Käydä siellä minne silmät eivät näe, lähteä tuntemattomille reiteille pois omilta mukavuusalueeltani?

Tuntuu hölmöltä, että vaikka elämäni on muuttunut niin radikaalisti vuoden sisällä,  tuntuu että sama kaava jatkuu vain uudessa muodossa. Ehkä haen sitä alitajuisesti tietämättäni ja ajaudun siksi samoille raiteille ja yritän asettua toisen mieliksi ja muovata itsestäni sellaisen ihmisen mitä muut haluavat.
Yksi asia on varma:
Haluan jännittävän, onnellisen elämän jossa ei tarvitse olla pysähdyksissä. Olen aina halunnut.
En ole koskaan ollut niitä ihmisiä jotka haluavat maata kotona ja olla paikoillaan, asettua aloilleen, tyytyä siihen mitä on katsomatta aidan toiselle puolelle. Vaikka olen yrittänyt, en nauti siitä ja usein teen sitä parisuhteessa vain toisen mieliksi.
Olen aina ollut luonteeltani levoton sielu, joka ahdistuu ja alkaa kuolla hiljaa sisältä jos minut ikäänkuin lukitaan, enkä pääse tekemään vapaasti omia spontaaneja juttujani. Parisuhde on eräs niistä asioista, joka vaatii lujuutta ja kypsyyttä tämän luonteenpiirteen vuoksi.
Välillä esteenä on toki ollut raha  tai muut ulkoiset tekijät, kuten työ mutta pääsääntöisesti parisuhteet ovat olleet esteenä unelmilleni, niin karulta kuin se kuulostaakin!

Olen vielä kumminkin nuori ja aloitekykyinen missä vain, niin uskoisin pärjääväni, jos vaikka lähtisin etsimään uutta elämää Suomen ulkopuolelta? Mutta lisäksi on se pimeä puoli. Pelkään epäonnistumista ja häntäkoipien välissä palaamista.

Hirveän paljon tullut mietittyä kaikenlaista.. Ehkä joku ikäkriisikin meneillään..
Onko olemassa ketään, joka ymmärtäisi minua täysin eikä melkein? :(



7 kommenttia:

  1. Joskus tuntuu kyllä siltä, että tässäkö tää mun elämä on ja se ei tunnu enää hyvältä. Mä olen aina ottanut riskin ja tehnyt uuden siirron elämässäni, jos jokin ei tunnu hyvältä. En ole uskaltanut lähteä Suomesta pois, mutta muutin tutusta kaupungista tuntemattomaan kaupunkiin. Ja muutos oli kyllä niin hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä <3 Pitää vain uskaltaa ottaa se ensimäinen askel, yleensä asiat tuppaavat menemään itsestään oikein vaikka ottaisi kuinka harha-askeleen. Hyvä että sinulla kävi hyvin <3

      Poista
  2. Muistaakseni Bon Jovi on joskus sanonut

    "Menestys on sitä, että kaatuu 9 kertaa ja nousee kymmenennen kerran ylös."

    Eli älä pelkää häntä koipien välissä palaamista. Jos niin käy, niin mitä sitten ? Keneltä se on pois ? Joskus pitää epäonnistua ja saada lokaa niskaan, jotta taas voisi onnistua ja nauttia siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävällistä sanoista.. Pitää yrittää kovemmin ja tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Siitähän koko elämässä on kyse? Pidän tuon sanonnan mielessä tiukasti. :)

      Poista
    2. Musta elämä on sitten vasta elämää kun yrittää saavuttaa unelmansa :)

      Poista
  3. "yritän asettua toisen mieliksi ja muovata itsestäni sellaisen ihmisen mitä muut haluavat." Ymmärrän paremmin kuin hyvin! Älä todellakaan lähde siihen oravanpyörään, siellä jossain on aina niitä ihmisiä kenelle kelpaat omana itsenäsi. Raskaampi homma on lähteä etsimään itseään kun on sen kerran hukannut! Tsemppiä hey! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, näinhän se on. Aikaa on kulunut ja tuntuu etten tunnista itseäni välillä! Voi olla, että jonkunäköistä ikäkriisiä on meneillään, mutta kyllä se parisuhde paljasti mulle enemmän itsestäni kuin ymmärsinkään. :) Se ainakin mitä en ole tai halua olla!

      Poista

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥