Itkua ja iloa (ja vähän leopardikuosia)

Tilulilulii!

Tänään on ollut kertakaikkiaan hyvä päivä. Kaikenlaista hyvää on tapahtunut nyt muutenkin viimeaikoina. Tuntuu, että onnistumisia alkaa tänä vuonna olla enemmän kuin vastoinkäymisiä. Sain eräs päivä asiakkaaltanikin lahjaksi muumikeräilymukin. Ihan minua varten täti kävi hakemassa, sillä olen hänen mukaansa niin mukava myyjä.
Minulle tuli tippa linssiin ja tartuin hänen kädestään kiinni kiittäen. Olen palvellut tätä naista pitkän ajan ja olen niin otettu tästä eleestä! Se tuntui äärettömän hyvältä, sillä joskus sitä unohtaa miksi on hakeutunut asiakaspalvelualalle töihin. Tämän takia, sen takia että asiakas saa hetkeksi elämässään muuta ajateltavaa ja henkilökohtaisen palvelun ihan 100% häntä varten ja hän kiittää. Yksi sana riittäisi kuvastamaan sitä miksi pidän näistä töistä, eikä se ole raha, maine tai kunnia, vaan se on "kiitos."

Kiitos... Se on maailman epäitsekkäin sana. 
"Anteeksi" on myös.

Tänään olin kokeilemassa ensimäistä kertaa ( vihdoin ja viimein!!) piilolinssejä. Näkö on ollut minulle viimeaikoina painekattilassa suurentuva huolenaihe, sillä se putosi hieman vuoden sisällä ja hajataittoa alkoi ilmaantua. Se oli aika iso asia minulle ja kun sain ne piilolinssit silmiin ja näin vastakadulla kulkevien ihmisten kasvonpiirteet ja hemmetti korvakorutkin, meinasin pillahtaa itkuun. En ole edes tajunnut, kuinka paljon näköni on heikentynyt näinä vuosina ennen näiden piilolinssien sovitusta, mutta oli se varmasti odotettavissa sillä lähes kaikilla sukulaisistani on huono näkö. Neurologilla migreenin takia käydessäni lääkäri kehoitti minua korjaamaan näköni ja se ajoi minut alkujaan näkötutkimuksiin. Onneksi. 
Kuitenkin, tämä optikon myyjä oli aivan ihana ja harmittaa etten vouhotukseltani älynnyt halata häntä, sillä siinä maksaessani viimeisistä pennoisistani linsseistä ja sovitusajasta hän sanoi vain iloisesti, että tsemppiä uuden näön kanssa eikä ottanut minulta rahaa. Meinasin tipahtaa lattialle, sillä en muista milloin viimeksi (muki-naista lukuunottamatta) minulle oltaisiin oltu näin kilttejä ja huomaavaisia. Uusi pillahdus, voi herran tähden.

Onko teillä jossain muistilokerossa sellaisia hetkiä ja tapahtumia, joissa toisen vilpitön huomaavaisuus on saanut tipan linssiin? (Minulla kirjaimellisesti..)

 

//Nelly//