Landella

Huhheijaa 8,5 tunnin bussimatkasta selviydytty Helsinkiin ja siitä kotia.
Olin aika hauskan näköinen bussista noustessani sillä nukkuessani vetäisin pipon silmien päälle ja ripsarit olivat levinneet luomiin, niinkun pandakarhulla. Ärrän myyjä tokaisikin, että taidan olla kahvin tarpeessa.. Haha! En ole tosiaan nukkunut juuri yhtään viimeyönä ja olo on kuin milläkin zombilla!!
Lähdin siis Joensuuhun torstaiyönä ystäväiselleni ja vietettiin lungi viikonloppu Tohmajärvellä landella.
Käytiin kodalla ja saunomassa, askarreltiin kaikkea ja höpötettiin tolkuttomasti kahvikupposten äärellä ja oltiin vaan ulkosalla. Kuinka vapauttavaa oikeasti olla reikäiset pieruverkkarit jalassa ja ilman meikkiä tukka sateen jäljiltä pystyssä. Herätä ja nukahtaa usvan täyttämien peltojen keskellä vanhaan narisevaan puutaloon, joka on täynnä lapsuusaikojen tuoksuja. Ihan kuin olisi ollut jossain kesäleirillä, sain valtavasti fiboja tuosta reissusta. Tapasin hienoja ihmisiä ja sain muutenkin paljon oivalluksia elämääni ja arkeeni. Siellä tosiaan osataan nauttia ja nauraa kovaan ääneen pienille asioille. Se on aika koskettavaa jopa.
Täällä mistä minä tulen ei oikeasti edes naureta, ellei ole joku helevetin hyvä juttu eikä osata juuri nauttia pienistä spontaaneista asioista. Olen iloinen, että Hansukulta on löytänyt uuden alkunsa tästä kauniista uudesta kaupungista.
Käytiin Joensuun keskustassa semmoisessa aivan järkyttävän kutkuttavasta herkkukahvilassa, jonka nimi on Houkutus. Tilattiin tommoset valkosuklaalattet, piirakkaa ja kakkua aamupalaksi! Mä yleensä tykkään juoda aamukahvin mahdollisimman originaalina, mutta tämä oli tosi kivaa vaihtelua. Hyvänmakuista sellaista.

Askarreltiin myös sunnuntaina, kun satoi koko päivä! ;) Tein tommosen peilihommasen, pikkutaulun ja vähän useamman noita pyyhepidikesyrämmiä tuliaisiksi. Oli mukava väkertää kaikenlaista, ihan kuin pieni lapsi taas konsanaan..
Oli myös surullisen haikeaa lähteä kotiin, kun ollut toisen kanssa kuin paita ja peppu kolme päivää.
Vaikka 600km välimatka on väkisinkin vienyt teitä hieman erilleen ja kaipaan ystävääni tolkuttoman paljon, ajatus siitä, että hänellä on vihdoin hyvä olla saa minut hymyilemään kovan ikävänkin keskellä! Ja vaikka nähtäisiin pitkänkin ajan jälkeen, tuntuu aina siltä ettei päivääkään olisi ollut siinä välissä.

Note to myself:  Tee enemmän kaupunkireissuja!