Kotiuduttiin juuri Salosta ja olo on mitä karmivin, mutta hauskaa oli siitäkin huolimatta! Luettiin vanhoja viiden vuoden takaisia muistiinpanoja ja tekstejä, mitä kaikki ovat kirjoitelleet aikojen saatossa.. Vitsi se nostatti muistoja pintaan. Asiat ovat muuttuneet niin hirveän paljon niistä ajoista, kylläkin parempaan.
Mä oikeastaan syvennyin ajattelemaan tota vielä paluumatkallakin ja kelasin kuinka paljon oon yksinäni saanut aikaan; sain itseni ulos velkahelvetistä, selviydyin paniikkihäiriöstä, vaikeasta erosta, isän lähdöstä, sairauksista, kaikista koettelemuksista huolimatta mulla on vakituinen ihana duuni ihan vieressä, maailman paras poikaystävä, joka on samalla mun paras ystäväni. Koirani Robi. Rivaripääty kotina, ihanat naapurit. Oma velaton auto. Mä en ole velkaa enää yhdellekään ihmiselle myöskään sillain henkisellä tasolla. Mä olen kertakaikkisen vapaa kaikista niistä vanhoista kahleista.
Välillä en näe näitä asioita kun ne ovat niin lähellä, mutta vanhojen aikojen kipeä muistelu herättää ne taas henkiin ympärilläni ja olen niin onnellinen, että kaikki ne sulkeutuneet ovet johdatti mut just tähän pisteeseen.
En kadu mitään enkä ole velkaa kenellekään
Missä mun unelmat siis on? Kyllä mä nuorempana haaveilin kaikesta kokoajan.
Mä taidan vetää iltateen ja painua sänkyyn, mietin selvästi nyt överiliikaa. Kohta tulee Men in black kolmonenkin telkkarista. Taidan kuitenkin kattoa sen ensin, kun on lauantaikin ettei ihan mummouduta.
"En kadu mitään enkä ole velkaa kenellekään" - loistava ajatus, joka ainakin mulla muutti koko elämän. Tai kun tän syvällisesti ymmärsin. Toinen yhtä tärkee oivallus oli se, että kukaan ei oo mulle velkaa mitään. Plus ihananväristä toi sun kynsilakka! Tsemppiä krapulaan! :)
VastaaPoistaHei toi pitääkin lisätä tähän oivallusmuistioon "kukaan ei oo mulle velkaa mitään", loistava ja ihan yhtä tärkeä juttu kuin ensimäinenkin. Darrasta selviydytty!
PoistaHei. Miten pääsit eroon paniikkihäiriöstä?
VastaaPoista