lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hangover multimind



Kotiuduttiin juuri Salosta ja olo on mitä karmivin, mutta hauskaa oli siitäkin huolimatta! Luettiin vanhoja viiden vuoden takaisia muistiinpanoja ja tekstejä, mitä kaikki ovat kirjoitelleet aikojen saatossa.. Vitsi se nostatti muistoja pintaan. Asiat ovat muuttuneet niin hirveän paljon niistä ajoista, kylläkin parempaan.
Mä oikeastaan syvennyin ajattelemaan tota vielä paluumatkallakin ja kelasin kuinka paljon oon yksinäni saanut aikaan; sain itseni ulos velkahelvetistä, selviydyin paniikkihäiriöstä, vaikeasta erosta, isän lähdöstä, sairauksista, kaikista koettelemuksista huolimatta mulla on vakituinen ihana duuni ihan vieressä, maailman paras poikaystävä, joka on samalla mun paras ystäväni. Koirani Robi. Rivaripääty kotina, ihanat naapurit.  Oma velaton auto. Mä en ole velkaa enää yhdellekään ihmiselle myöskään sillain henkisellä tasolla. Mä olen kertakaikkisen vapaa kaikista niistä vanhoista kahleista.
Välillä en näe näitä asioita kun ne ovat niin lähellä, mutta vanhojen aikojen kipeä muistelu herättää ne taas henkiin ympärilläni ja olen niin onnellinen, että kaikki ne sulkeutuneet ovet johdatti mut just tähän pisteeseen.  
En kadu mitään enkä ole velkaa kenellekään

Mutta ilmeisesti kaikella on ollut hintansa, sillä tajusin tässä hiljattain, että haluaisin toteuttaa unelmiani mutta.. Tajusin ettei mulla ole sellaisia. Tai siis kyllähän kaikilla on unelmia.. Vai onko? Unelmoivatko nykyihmiset enää edes mistään kun valtio on on vaikeuttanut rahapolitiikallaan monien elämää niin kovin, ettei ilman rahaa saa mitään? Mutta raha ei kuitenkaan ole asia mikä tekee onnelliseksi, mutta väistämättä se johdattaa useimmiten lähemmäs sitä. Mä en ole huomannut ainakaan vuosiin haaveilleeni toistamiseen jostakin asiasta ja funtsin tätä enemmän kun ystävänikin sanoi, ettei hänellä ole haaveita.. Mutta miksi? Onko se joku yleistyvä kansantauti? 
Missä mun unelmat siis on? Kyllä mä nuorempana haaveilin kaikesta kokoajan.
 

Mä taidan vetää iltateen ja painua sänkyyn, mietin selvästi nyt överiliikaa. Kohta tulee Men in black kolmonenkin telkkarista. Taidan kuitenkin kattoa sen ensin, kun on lauantaikin ettei ihan mummouduta.

3 kommenttia:

  1. "En kadu mitään enkä ole velkaa kenellekään" - loistava ajatus, joka ainakin mulla muutti koko elämän. Tai kun tän syvällisesti ymmärsin. Toinen yhtä tärkee oivallus oli se, että kukaan ei oo mulle velkaa mitään. Plus ihananväristä toi sun kynsilakka! Tsemppiä krapulaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi pitääkin lisätä tähän oivallusmuistioon "kukaan ei oo mulle velkaa mitään", loistava ja ihan yhtä tärkeä juttu kuin ensimäinenkin. Darrasta selviydytty!

      Poista
  2. Hei. Miten pääsit eroon paniikkihäiriöstä?

    VastaaPoista

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥