maanantai 1. helmikuuta 2016

Ryhävalas henkselifarkuissa

Heippa!

Miten mä olen vieraantunut tästä blogista niin kovin, että meni 5 minuuttia kirjoittaa edes "heippa" tuohon alkuun. Ei luonnistu enää kymmensormijärjestelmäkään ja naputtelen näppäimistöä kuin viisivuotias.

Mulla on ollut aika hektistä useamman kuukauden ja niinä hetkinä kun on aikaa itselle, LEPÄÄN! Ja niitäkin hetkiä mulla taitaa olla aina kello 22.00 jälkeen, jolloin olen jo puoliksi horroksessa. Eli mitään elämää mullistavia postauksia ei ole menny ohi suun, ehei. En muista milloin viimeksi minulla on ollut oma tietokone kotona edes päällä, jos totta puhutaan, kamerakin on pölyttynyt säilytyslaukussaan pidemmän aikaa.
Mutta tänään ensimäistä kertaa moneen kuukauteen kuuliessani linnunviserrystä aamukaakaoni ja iltalehden seesteisessä hetkessä, kelasin et nyt pitää jumalauta ottaa itteä niskasta kiinni. Ihan jokaisessa elämän osa-alueessa. Oon vetäny runebergin torttujakin viiden lisäkilon edestä
(vaaka väitti, mutta en uskonut) Viimeiset läskiparkaukseni päästin kuitenkin ja oli kohdattava julma totuus, kun ostin jonkun ihme aivopierun seurauksena semmoiset henkselihaalarifarkut ja mun jenkkakahvat näytti oikeasti yrittävän lähteä karkuun mun kehosta sieltä sivuilta. Olin järkyttynyt. Nyt oon ollu nuudeli-vihannes linjalla useamman päivän ja juonut vettä niin paljon että vessassa saa rampata tunnin välein.

Ensipostauksessa voisin esitellä viimeisimmän isomman hankintani, mistä unelmoin vuosia!
Erityiskiitos ja kumarrus myös sille ihanalle lukijatytölle, joka tuli moikkaamaan mua myyntikojulle Menneenajan markkinoilla. (Menin ihan lukkoon ja tunsin itseni jälkikäteen tosi typeräksi, sori) Mutta olen siitä asti ajatellut sinua lämmöllä ja se on antanut vähän puhtia minulle tänne blogin puolelle! Kiitos ja virtuaalipusut ja rutistukset sinulle!








Näitä epäedustavimpia känn(i)ykkäkuvia olisi vaikka muille jakaa, mutta kaivan ton oikean kameran ja selväpäistä kuvattavaa..


Ja suurin kysymysmerkki tämän hiljaiselon jälkeen onkin, et onks yhtään lukijoita vielä hengissä siellä?!!

3 kommenttia:

  1. Minä minä minä! oon niin kaivannut sua ja sun ihania postauksiasi!<3 Täälä kuule oli kans just samat fiilikset, kuin sulla blogin (sekä lihoomisen:"D) suhteen, että ihan, ku postaus olis ollut oma! Nyt vaan kirjottelemaan ihan siitä perus arjestakin, niitä juttuja on just parasta lukea.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihuuu!!!! Ihanaaa! Ja hei Silja tommonen nainen kun sinä olet, näyttäis hyvältä ja superseksikkäältä 150 kiloisenakin! <3
      Mää yritän ryhdistäytyä nytte!

      Poista

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥