Nyt on unirytmi ihan sekaisin, taisin juuri nukkua yli 12 tuntia ja vieläkin väsyttää. Meinasin jo marssia takaisin sänkyyn, kun olin laittamassa kahvipannua jääkaappiin. Ilmeisesti maidon tilalle.
Näin ihan ihmeellisiä uniakin mm. mun ystävältä alkoi kaljuuntua ( se oli todella järkyn näköistä jopa unessa ). Uskalla nyt mennä jostain unikirjasta katsomaan mitä tuokin mahtoi tarkoitta..
Harmittaa sekin muuten ihan vietävästi, että unohdin viimeöiset tähdenlennot, vaikka laitoin itselleni lapunkin jääkaapin oveen! Dääämn. Ne on niin upeita ilmestyksiä ja kun kerralla olisi tullut monta, niin olisi voinut toivoakin useampaa toivetta ;) Katseliko joku eilen niitä? Niistä taidettiin mainita ihan lehdessäkin.
Olin Salossa ystävättärelläni reissussa muutaman päivän, oli todella mukavaa nähdä kummityttöä ja tehdä muutenkin ihan sellaisia normijuttuja. Pelailtiin wiitä, grillattiin, katsottiin kauhuleffoja ja hengailtiin ihan kiireettä. Ihanaaa!!! Kunnon miniloma. Olin niin rentoutunut ja unelias tulomatkalla, että kahvia tuli juotua melkein joka asemalla. Välillä tuommoiset rentoutumislomat ovat niin parhaita! Mulla on hirmu ikävä jo mun tyttöjä ;') Se on jännä miten voi kulua puolikin vuotta, ettei näe toista ollenkaan, mutta sitten kun näkee, tuntuu ettei olisi ollut päivääkään välissä.
Liikenteessä oltiin suht pirteän värisen neuleen kanssa, joka on H&M:stä 9,90€. Olen etsinyt jo tovin myös tuommoista paksua ketjukaulakorua ja sekin löytyi samaisesta paikasta hintaan 6, 95€
Suuri päivä koittaa myös tulevana torstaina, nimittäin lähden ratsastamaan siskon kanssa Saloon. Talli on pieni yksityinen metsän keskellä.
Pelkään ja jännitän vähän omaa reaktiotani kun ensimäistä kertaa nousen hevosen selkään. Uskon, että kaikki muistot ja jutut nousevat itsestään pintaan jo ihan alkuvaiheissa hevosen kanssa työskennellessä.
Kyseessä on todella valtava juttu siis minulle.
Olen ratsastanut pienestä tytöstä asti, kilpaillut suurimman osan tästä ajasta ja vuokrannut, ylläpitänyt ja omistanutkin monen monta hevosta. Kun jouduin luopumaan omasta hevosestani, päätin etten nouse enää koskaan hevosen selkään ja se päätös on pitänyt yli 8 vuotta. Muistan sen päivän kuin eilisen.
Toivon löytäväni vastauksia itselleni tästä reissusta, jotta voisin lopettaa vihdoinkin itseni syyttämisen ja löytää ehkä uudestaan ilon siitä mille uhrasin joskus koko elämäni.
Voin kertoa, että jännitän oikeasti enemmän kuin mitään muuta ja viime yöt ovat menneetkin hieman pyöriessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥