TRUE ME

Tässä pohdiskeltuani tätä blogia, päädyin harmittelemaan ettei tämä blogin pitäminen olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.  Halusin alkujaan blogin missä käsiteltäisiin pitkälti vain pelkkää materialismia, mutta enhän minä sitä pelkästään ole. Pitkälti vain hyvin pieni osa minusta on materian valloittamaa, elän, pohdin ja ajattelen hyvin paljon, vaikken oikein saakkaan tuotua itsestäni syvällisempiä asioita tänne. Se on oikeasti aika vaikeaa heittää faktoja itsestään pöytään, kun aika olisi. Huomasin sen mm. Sinkkunaisen haastamassa tunnustuksessa, jossa pitäisi kertoa 7 faktaa itsestään. Im still working on it, enkä ole päässyt ensimäisestä eteenpäin tunninkaan jälkeen.
Olisihan se varmasti helpompaa kirjoittaa anonyymina, mutta voiko silloin saada sellaista "sidettä" tai "linkkiä" itse kirjoittajaan? Tai no enhän mä oikeastaan voi enää pärstääni piilottaa, kun oon sen jo paljastanut... Sieltä Zorron naamion alta.. Nonni, eksyttiin taas aiheesta.

Toisten hyvien bloggaajien tekstejä lukiessa, tuntuu ettei minusta juuri itsestäni saa irti mitään muuta kuin pinnallista hölönlöpöä ja näitä tekstejä lueskellessani en välillä tunnista itseäni edes niistä.
Miksi siis yrittäisin tehdä yhtä tusinablogia lisää, joita netissä riittää pilvinpimein?  Mikä massaa viehättää sellaisessa?

Mua kyrpii ajatus myös siitä, että lukijoita kalastellaan ties millä konstein.
 Minä arvostan eniten niitä joita kiinnostaa minä ja kirjoitukseni ihmisenä eikä vain arvontojen perässä liittyminen. (Kuten harmikseni tuossa huomasin ja petyin. )
 Kirjoitin pitkään itsekseni, mutta ensimäisen lukijan liityttyä panokset ikään kuin kovenivat ja se allekirjoitti sen etten enää kirjoita pelkästään itselleni. Olihan se aika yksinäistä laittaa itselleen jotain päivänasukuvia ja randomia sepittelyä. Oli se melkein aika perseestäkin.
Mutta toisaalta lukijatkin vähän "pelottivat". Ehkä ajatus siitä, että joku voi mahdollisesti jopa lukea ajatukseni pelotti. Kaikesta huolimatta, voi tuota ilonpäivää kun ensimäinen lukija liittyi.. 
Olenhan aika amatööri vielä tässä bloggauksessa, eikä tätä voi varmasti edes verrata noihin blog awardseihin valittuja, mutta noi mun "hikiset" 13 lukijaa tuntuu ihan lottovoitolta. Kiitti, että olette liittyneet, vaikka on mahdollista ettette käy lukemassa näitä hörhön sepityksiä

Olen päättänyt vaihtaa blogin nimenkin, nimittäin tuohan kuvastaa juuri niitä tuhansia tusinablogeja joiden sisältö ei tunnu muuta olevan kuin pelkkiä kausittaisia riepuja ja toistensa kopioimista. Täst edes yritän kirjoittaa vähän enemmän ajatuksiani esille ja unohtaa tuon tusinapotaskan. All agree? Nyt olisi mukava nähdä lukijoista elonmerkkejä, että kannattiko avautua.

Sitten vielä jokiu mietteliäs kuva, joka kruunaa koko sepityksen.

Kiitos ja kumarrus, illalla saan kuvat syrran kamerasta edellisestä Salon reissusta! Saas nähä mitä

taideteoksia ollaan saatu aikaan synttäreiltäni nimittäin muistikortti oli mennyt täyteen meidän kuvista.

(Se onkin toinen juttu, että onko edes 1% niistä julkaisukelpoisia! :D)

Adios, avautuminen helpotti!