keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tukkatuning ja peitonveto

Huomenta.

Takana on siis melkoinen köydenveto - tässä tapauksessa peitonveto. En ole koskaan eläessäni joutunut tappelemaan peitosta niinkuin viimeyönä. Voitte arvata että taistelu oli melkoinen nimittäin patterit olivat sammuneet jostain kumman syystä ja ikkunakaan ei ollut kunnolla kiinni. Viima oli melkoinen, mutta kumpikaan ei jaksanut nousta ylös sängyssä tehdäkseen asialle jotakin, jonka vuoksi melkoinen kärhämä alkoi kuuden aikaan aamulla, kyllä vaan, PEITOSTA. Molemmat ärjyivät ja koirakin piti kutsua sänkyyn lämmittämään. Työnsin Sampan kostoksi kylmää petoniseinää vasten, mutta menetin tällöin viimeisenkin pienen siivun peitosta. Oli pakko nousta aikaisin ylös.
Mutta niin piti Sampankin, nimittäin sytytin kaikki valot.;)

Eilen laitoin Sanamille raitoja kampaamossa ja samalla laitettiin samasta sävystä minulle raita otsatukkaan. Kysehän ei ole siis isosta muutoksesta, mutta olo tuntuu jotenkin "huolitellummalta" ja siistimmältä, ihmeellistä miten näin pieni tuunaus voi oikeasti piristää mieltä ja arkea! Tämä on sen verran vaalea, että halutessaan siihen voisi lätkäistä jonkun tehostevärin päälle, vaikka punaista.:) Mutta mä ehkä vaalentaisin tuota vielä vähän entisestään! :)


Kaunis Sanamisein. 

Oskarinleike

Käytiin illemmalla syömässä äidin kanssa ja vähän kaupoilla pyörimässä.
  Tässä minun ja äidin "erikoisherkku", mitä syödään oikeasti aina mennessämme ulos syömään.  Voin suositella varsinkin Veli Kebabin leikkeitä! Ne on ihan järjettömän hyviä ja isoja annoksia. Salaattipöydän makaroni"juttu" on myös sen verran hyvää, että vedimme itsemme melkoiseen ruokakoomaan, eikä ruokakaupassa käyntikään tuottanut tulosta niin täysillä mahoilla. :D Ei kertakaikkiaan tehnyt mitään mieli, haarukallinenkin jotain olisi saanut 'varpusparven' lentämään.
Sain uudet matot ja laitettiin koko lukaali semmoiseen järjestykseen, että paikat kiiltää ja puhdas pyykki tuoksuu. Ai että, siistiin kotiin on niin ihana palata!

Nyt alkaa taas semmoinen 10 päivän työputki, johon pitää valmistautua henkisesti itseään hemmottelemalla ja lepäämällä. Illasta hyvää elokuvaa, herkkuja ja mitä parasta, poikaystävän seuraa ja rentoa jutustelua.
Ja kiljumista uuden Call of dutyn tahtiin, Samppa on ainut ihminen maailmassa, joka on saanut mut pelaamaan zombie modea hänen kanssaan, missä nimensä mukaisesti tapetaan hulluja zombeja. Ja minähän tunnetusti kiljun kaikkea, mikäli pelissä tulee vastaan muita kuin halinalleja ja teletappeja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijoiden elonmerkit piristävät aina! ♥