Autumn

Menin illalla töiden jälkeen vielä Hansmurulle hengailemaan ja katsomaan uusinta James Bondia telkkarista. En jaksanut lähteä siitä enää kotiin vaan jäin yöksi, Hansu lähtikin aamusta sitten aikaisin töihin.
Tykkään siitä asunnosta paljon, vaikka se on pieni 22 neliön kokoinen yksiö ydinkeskustassa, sillä on sellainen oma taikansa ja fiiliksensä.
Se on sisustettu maalaisromantiikalla ja kaikella hempeällä, sieltä on ihana herätä kissan kehräykseen ja aurinkoon mikä paistaa ikkunoista koko päivän sisään. Istuin ikkunalaudalle aamukahville viltin kanssa ja katselin ulos viliseville kaduille haaveillen.
Kesä meni kauhean äkkiä ohi.
Muistan kun aivan keväästä istuttiin tässä minä omalla paikallani ja Hansu omallansa juoden tirskuvaa raikasta siideriä ja unelmoitiin mahtavasta tulevasta kesästä ja sen tuomista yllätyksistä. Katseltiin samoin ulos  kuin nyt ja ihasteltiin ensimäistä kuivaa plänttiä kadulla ja ohi pyyhältävää katuhiekan keräysautoa.
Fiilisteltiin, kuinka se korjas talven jälkiä pois valmistellen meitä unohtumattomaan kesään.
Nyt istun tässä haikeana katsellen ulos kuinka ihmiset on kaivelleet kellareista kaulahuivit ja paksummat takit esiin ja kesä on loppumaisillaan.
Jotenkin musta tuntuu, etten muista kesästä juuri mitään, kaikki on jotenkin mennyt ohi, ihan kuin olisin ollut unessa.
Välillä palaan takas maan pintaan ja muistan mitä kaikkea on oikeasti tapahtunut. Käänsin ihan uuden sivun elämässäni ja lähdin kohti tuntematonta Hansun käsi mun kädessä. En ois ikinä selvinnyt tästä elämänryöpystä ilman Hannaa, olen sille suuren kiitollisuuden velassa. Kiitos Hanna-Kaisa!

Syksysin sitä alkaa jotenkin pohtimaan kulunutta vuotta ja kaikkea sitä mitä on tapahtunut. Musta tuntuu ettei mitään olis tapahtunut, mutta kun alkaa ihan kaivamaan kaikkea esille, en tajua miten olen ylipäätänsä pysynyt kaikessa mukana. Ihan hullua. En ole pysynyt paikallani juuri hetkeäkään.

Mulla oli aamulla aikaa pohtia yksinäni näitä ja lähdin pienen siivoushetken jälkeen Sanam kampaamoon moikkamaan vanhaa ystävää. Siinä hetken päiviteltyä kuontalon kuntoa, lässähtäneitä hiuksia ja sitä kuinka tarvisi vähän jotain uutta potkua kaikkeen, siinä hetken mielijohteesta leikattiin mulle sitten otsatukka!

Ennen

Ja nyt!

Kyllä mua alkuun vähän epäilytti, mutta oli pakko saada joku pieni piristysruiske tän ihme kaamoksen keskelle.  Kyllä se ehkä kasvaa vielä takaisinkin, ellen ole repinyt jo kaikkea tukkaa pois päästä. Alkukirpaisun jälkeen alan viihtyä jo tässä! Ja oikeasti se pienikin vaihtelu virkistää! Nyt on jotenkin kivempi pitää hiuksia kiinnikin.

Mitäs mieltä te olette? Pitkä vai pätkä? ;)

Illalla kaverin pubiin Hansun kanssa rentoutumaan reggaen tahtiin :)