Elämän paradokseja

Huomenta!

Tiedättekö sen tunteen kun alat siinä spontaanisti vääntämään jotakin uniikkia hiusvänkyrää esim telkkaria katsoessasi ym. ym. ym. katsahdat ohimennen peiliin ja toteat "-Hei täähän on kiva!" ja lähdet etsimään pinnejä/ponnaria saadaksesi tuon vänkyrän pysymään. Eikä niitä ole missään. Tuhannet lukuisat ponnarit ja pinnit ovat tipotiessään. Ei löydy mistään tavanomaisistakaan paikoista ja päädyt repimään kaikki laatikostot, purkit ja kaikki levälleen ympäri asuntoa pitäen toisella kädellä luomustasi kasassa. MIKSI NIITÄ EI LÖYDY KOSKAAN SILLOIN KUIN NIITÄ TARVITSEE!??!? Ja yleensä siinä vaiheessa, kun luovutat ja päästät irti hiuksistasi, kas, lattialta, ikkunoista, kaapeista, matonalta, jääkaapista, lampusta alkaa pursuamaan näitä apuvälineitä pilvinpimein.
Mikä ihme paradoksi tämä on, sillä se tapahtuu joka ikinen kerta!

Toinen paradoksi tapahtui myös, nimittäin avattuamme ensimäisen luukun joulukalenterista, avautui kummallisesti myös loputkin ja suklaat olivat tipotiessään. Jostain kumman syystä näin käy jokavuosi ja suklaakalentereita saa ostaa muutamaankin otteeseen ennen kuin ollaan lähelläkään jouluaattoa.
Mutta bongasin aika ihme jutun tuosta tuiki tavallisesta suklaakalenterista...

Mitä multa on mennyt ohi, miksi joulukalenterissa on 25. luukku!?!?!

*Vaikka eihän tuo mitään haitannut............