Maailmani uskomattomin päivä

Mulla on suoraansanottuna ollut tänään kaikkien aikojen paskin päivä. Meinasin ensin, että äh, en viitti kirjoittaa ollenkaan tänään, suututti ja kiukutti. 

Mutta oikeastaan kun istuin hetkeksi tähän alas, niin mieli parani kummasti. Kynttilät palaa kauniisti ja tuo minun lempijoulukukkani hyasintti on jotenkin huomaamatta päässyt aukenemaan ja asunnossa tuoksuu hyvälle. Koirakin makaa tässä jalkojeni juuressa ihan tyytyväisenä. Mitä tässä enää kiukuttelemaan. Voisin laittaa saunan päälle ja nauttia jylhäisestä yksinäisyydestäni lukien Hansulta himoitsemaani kirjaa, jonka hän viimein antoi minulle. Se on siis Sofia Oksasen Puhdistus.

(Okei, tuo kiimassa olevan kissan loputon rääkyminen ehkä pilaa tätä tunnelmaa, mutta kaapista kaivamani dominot korjaavat sen epäkohdan.)

(Okei, ei riitä, tässä tarvitaan korvatulppia.)

ja lasi viiniä..

Halusin haudata tämän päivän jutut unholaan, mutta kerrompa nyt tästä kaikkien aikojen parhaimmasta päivästäni.
Mun päivä eteni niin että olin siis koko päivän ulkona markkinoilla töiden puolesta myymässä.
Kello ei tosin herättänyt aamulla, joten nukuin pommiin, otin lähimmät vaatteet päälle ja juoksin autolle.  
Joka oli täysin jäässä. En päässyt autoon sisälle.
Juoksin takaisin ja onnistuin lyömään jalkani viimeiseen afds4!#% portaaseen niin kovaa, että itku meinasi tulla. Eikä siinä auttanut sekään, että kun keitin vettä saadakseni autonovet jollain konstilla auki, en ollut laittanut edes johtoa seinään. Ai että mua *************** ihan ***********.
No pääsin veden avulla autoon ja kaahasin suoraan markkinapaikalle, jossa pomon mies odotti jo tavaroiden kanssa. En ollut katsonut peiliin ollenkaan ja mun toinen silmä näytti siltä kuin olisin saanut pataan. Meikinjämä oli valahtanut siis silmille.  Ja meikit oli kotona. Ja sen lisäksi, että olin hirveän näköinen, en ehtinyt siinä kiireessä ottaa tarpeeksi vaatetta mukaan kahdeksaksi tunniksi ulkosalle. Olen palellut koko päivän.

Selvisin kuin selvisinkin vuorostani ja lähtiessäni autolle vähän pidemmän matkan päähän otin glögilasillisen mukaan lämmikkeeksi.
Ja se perhanan auto oli taas jäässä (kas, varmaan sen lukkoon heittämäni veden takia) ja taas oltiin lähtöpisteessä samoin kun aamulla. En jaksanut lähteä enää takaisin joten kurkkasin ympärilleni ettei kukaan katso ja nakkasin ne kuumat glögit sinne lukkoon.
Ai vitsi mikä Mcgyver. Pääsin autoon sisälle ja autolla kotiin päättäen etten lähde enää mihinkään vaan köllötän kotona kiukkuisena. Kunnes tuli nälkä ja katsoin jääkaappiin. Lähdin käymään keskustassa ruokakaupassa ja heitin jalkaan korolliset saapikkaat.
No, onnistuin taittamaan toisen koron kaupan muovirätylämattoon. Ja saman kengän vetoketju hajosi villasukka pursuten ulos sieltä. Kävelin kuin paskat housussa oleva nodredamen kellonsoittaja ENKÄ ******** LÄHDE TÄNÄÄN ENÄÄ MIHINKÄÄN!!! Kävelin niin häpeissäni parkkihalliin, ettette usko.  Ja koko paikkahan oli täynnä jengiä.

Ai että mun elämä tuntuu välillä olevan yhtä hemmetin vitsiä. Mua naurattaa ja itkettää samaanaikaan.