Muistitteko siirtää kellot eteenpäin?? :)
Loppukuun hiljaisuus täällä blogin puolella on johtunut siitä, että Samuli on ollut lomilla ja olen touhunnut hänen kanssaan kaiken aikani töiden lomassa. Huomenna hän lähtee takaisin ja se tuntuu jotenkin niin surkealta ajatukselta, juuri kun aloin tottua taas siihen ettei tarvitse nukkua yksin ja joku on aina läsnä. :(
Onneksi armeijaa on käyty yli puolet jo, joten loppuaika menee varmasti kuin kuin siivillä! Aika on mennyt hirmuisen äkkiä siitä kun "luovutin" hänet sinne armeijan hoiviin. Tämä ero on kieltämättä välillä ollut aika rankkaakin, mutta sitäkin enemmän vahvistanut meidän suhdetta eikä alkuhuumankipinä ole vieläkään sammunut!
Eilen käytiin kävelyllä ja haettiin pyörä äidin luota. Kivet narskuivat renkaiden ja kuivan asfaltin välissä, josta mulle valahti aivan ihana toiven tunne siitä että talvi on oikeasti kohta loppumaisillaan! Kohta mun yrtit kasvaa kauniiksi keittiönpöydällä ja saan rahnattua ulos terassille kesäkalusteet! Ääh, mä tuun hulluksi kesästä!
Mitäs ajatuksia pidentyneet ja valoisammat päivät ovat teissä herättäneet? :)
Mäkin oon niin innoissani, kun kesä tulee! <3 asfaltti näkyy jo kivasti ja nyt on iltaisin valoisampaa kun kelloja siirrettiin :)
VastaaPoista